Turhautuneen
ja samalla lopulta kuitenkin kiitollisen isän tunteenpurkaus
Viikon
pysäyttävin kokemus oli osallistuminen keskiviikkoiseen Tuusulanjärven
käräjäoikeuden istuntoon, jossa käsiteltiin syyttäjän nostamia syyteitä viime
elokuussa Tuusulassa tapahtuneesta kolarista. Ensimmäistä kertaa olin mukana
jutussa, joka kosketti itseäni tai läheisiäni. Asian käsittely jännitti itseäni
melkoisesti etukäteen, ja kokemus on ollut odotettua voimakkaampi nyt
oikeuskäsittelyn jälkeen.
Nyt on
mennyt jo toinen päivä kokemuksesta toipuessa. Olen äärimmäisen kiitollinen
rakkaan esikoistyttäreni Annin ja hänen ystäviensä selviämisestä hengissä
elokuisesta kolarista. Ainekset kolarissa oli olemassa myös siihen kaikkeen
pahimpaankin. Käräjäoikeuden käsittelyssä syyttäjäkin sanoi, ettei ole urallaan
juurikaan kohdannut moista piittaamattomuutta ja kanssakulkijoiden
turvallisuuden vaarantamista.
Kaksi
päivää olen nyt kärvistellyt sen kanssa, että mutta miten v*****a kolari
vastaantulevan kanssa, aiheuttaen viattoman vastaantulijan auton holtittoman
ympäripyörimisen vähintään kerran katon kautta ympäri, kolarin aiheuttaneen
osapuolen törkeä ylinopeus sisältäen mm. kahden suojatien läpiajon ja kahden
liikenteenjakajan ohituksen väärältä puolelta vasemmalle kääntyvässä mutkassa
voi pitää sisällään jotain ”lieventävä asianhaaroja”?
Tässä
tapauksessa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta syyteyllä
henkilöllä oli oikeuskäsittelyssä apunaan oikeusavustaja, mutta henkilöllä,
jonka ohi hän piittaamattomasti kiilasi ei ollut. Ja hupsista keikkaa: Yhtäkkiä
ohitettava olikin enemmän syyllinen kuin ohittaja. Ohitettavan syyllistämisen
käsittelyssä lisäksi on jostain ihmeen syystä jumitettu 80 km nopeuteen, jota
kolarin aiheuttaneen on epäilty ajaneen. Just joo.
Syyttäjän
ajama ehdollinen vankeustuomio törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta
tarkoittaa mahdollisesti myös kaikkien korvausten langettamista kaahaajaan
kontolle. Yhteensä kuluja on oman arvioni mukaan tullut jo reilut 30 000
eur: Meidän n. 4000 km ajettu automme täysarvolunastus ja syytetyn oma isältään
lainaaman ajoneuvo. Lisäksi kaikki kolarista seuranneet muut kulut. Ymmärrän
siis syytetyn motiivin periaatetasolla. Peltiä ja rahaa on kuitenkin maailma
pullollaan. Tässä ei ole kyse rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta, arvoista ja
vastuuntunnosta.
Tuomio
asiassa annetaan vasta myöhemmin toukokuussa.
Olen
itseoppinut tässä tarinassa kaksi asiaa:
1. Muista osoittaa rakkautta lähimmäisillesi silloin kun vielä
voit. Sekä sanoillasi että teoillasi. Olen itse (suomalaiseen tapaan?) huono
tunnustamaan äänen rakkauttani, mutta kyllä minä teitä läheisiäni rakastan.
Yritän opetella sanomaan sen myös ääneen.
2. Anna aina lapsesi käyttöön perheen uusin auto hänen
kysyessään ajoneuvoa käyttöönsä. Tässä tapauksessa uusi ajantasaisella
aktiivisella turvallisuustekniikalla varustettu auto oli pelastuksemme. Kori ja turvavarusteet tekivät tehtävänsä niin, että selvittiin ilman merkittäviä henkilövahinkoja.
Olen niin
helpottunut siitä, että rakas Anni ja hänen ystävänsä selvisivät tapahtuneesta.
Turvallisin
kevätterveisin,
Arto Martikainen
Neljän lapsen ylpeä isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti