Tehdään
tulevaisuus liikunnallisemmaksi!
Työntäyteisen syysloman jälkeen oli mukava viimein
rauhoittua sunnuntaiaamuna kotona keittiöpöydän ääressä ja klikata auki Hesarin artikkeli ”Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin
– sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön”
Ai että mitkä VIBAT!
Kyseinen Hesarin juttu kertoo
Lea Törnbergin luomasta LeaDo –mallista. Kehittäjänsä mukaan se osallistaa oppilaat ja opettajat yhteiseen tekemiseen.
Kun koulu ei ole pelkkää istuskelua, oppilaiden lihasvoima ja liikkuvuus
paranevat. Minunlaiseni liikunta-/urheiluhulluun
nämä sanat upposivat kuin kuuma veitsi voihin. Liikunnan
lisääminen koulupäivään on itselleni hyvin tärkeä asia. Näen sen sekä
kansanterveydellisenä, oppilaiden koulupäivän aikaiseen jaksamiseen että
yleiseen hyvinvointiin liittyvänä haasteena.
Hesarin juttu löytyy täältä
Lisää liikkumista
kouluikäisille
Olen monen muun kanssa ollut jo vuosia huolissani sitä,
etteivät suomalaiset koululaiset liiku riittävästi. Oma perspektiivini on
lähinnä yläkouluikäisistä, joista suuri osa ei harrasta lihaskuntoa tai
kestävyyttä kehittävää liikuntaa viikkotasolla riittävästi. Koulu, alueen
seurat, koti… Kaikki me voimme tehdä osamme näissä talkoissa. Urheiluseurat
tarjoavat onneksi nykyään paljon myös ns. matalan kynnyksen liikuntatoimintaa,
jonka ansiosta nuoret saadaan liikuntaharrastusten pariin. Hyvä esimerkki
tällaisesta matalan kynnyksen liikuntatoiminta järjestävästä seurasta on
Koivukylän Palloseura KoiPS.
Olen usein pohtinut sitä, mitä me yläkoulussa voisimme
tehdä?
Meillä yläkouluissa on vielä melkoisesti tehtävää
liikunnallisen koulupäivän luomisessa:
- avataan koulun liikuntatilat oppilaille aamuisin ennen
koulun alkua
- jokaisella välitunnilla on mahdollisuus hyödyntää
liikuntatiloja
- välitunneilla on oppilaiden/opettajien ohjaamaa
liikuntatoimintaa
- välitunneilla on tarjolla liikunta- ja muuta
kerhotoimintaa
- koulupäivän jälkeen oppilaat jatkavat koulupäiväänsä
koulun liikuntakerhoissa
jne. jne.
Edellä kuvattu kuulostaa helpolta, mutta käytännön
toteutus on hankalaa. Uskokaa pois. On yritetty.
Entäpä nuo tämän
kirjoitukseni innoittajana toimineen Hesarin artikkelin mainitsemat oppituntien
aikaiset liikuntatuokiot?
Yläkoulun oppilaalta vaaditaan läsnäoloa ja opiskelua
oppitunneilla 30h/vko (=1350 minuuttia viikossa). Tuo kokonaisaika on toki jaettu
pienempiin kokonaisuuksiin. Esim. meillä Havukosken koulussa oppilailla on
pääsäätöisesti 90 min mittaisia opetustuokioita, joskus 45 min. Miettikääpä kuinka
moni teistä aikuisista jaksaisi keskittyä itsellenne uusiin, osin vaikeisiinkin
ja suurta keskittymistä vaativiin asioihin yhtäjaksoisesti ilman taukoja tuon
vaadittavan 90 min ajan? En minä ainakaan. Alkaisi varmasti jo ajatus ja
tekeminen harhailla.
Toki tuossa edellä mainitussa kokonaistuntimäärässä olivat
mukana myös toiminnallisemmat aineet kuten liikunta, käsityö, kotitalous
jne. Kahdeksannella ja yhdeksännellä
luokalla näitä taito- ja taideaineita ei kuitenkaan ole enää niin paljon kuin
aiemmilla luokilla, sillä akateemisempien oppiaineiden tuntimäärät nousevat
hallitsevammaksi.
Vaadimmeko oppilailta jotain sellaista,
johon emme itsekään kykenisi?
Liikuntatauko katkaisee mukavasti pitkän opiskelutuokion.
Onko se oikeasti keneltäkään pois, jos välillä piipahdamme ulkona
jaloittelemassa, vedämme muutaman leuan rekillä, päästämme oppilaat hetkeksi
pelaamaan pingistä, pelaamme nopean 5 min. futismatsin tms.? Osa opettajista jo
toteuttaakin onneksi tätä.
LeaDo
Moni saattaa sanoa, että olenhan minäkin tuota samaa
ajattelut. Siis sitä oppilaiden liikuttamista. Mutta niinpä juuri – mikset
toteuttanut? Olen todella onnellinen siitä, että opetusalalta on viimeisen vuoden-parin
aikaan nousut esille useampiakin merkittäviä innovaatioita. Toivottavasti
osaamme tulevina vuosina nostaa esille vielä nykyistäkin radikaalimpia ideoita
suomalaisen koulujärjestelmän uudistamiseksi. Muutama idea on omassakin
taskussa muhimassa…
Ei todellakaan pidä ajatella, että nykyinen riittää. Tehdään tulevaisuus paremmaksi!
Kiitos Lea Törnberg! Tätä lisää.
