Onko
mediakritiikki ja medialukutaito sinun leipälajisi? Minkä arvosanan antaisit
itsellesi?
Tällä
viikolla on vietetty sanomalehtiviikkoa, ja ensi viikolla on alkamassa valtakunnallinen mediataitoviikko.
Nämä kaksi tärkeää teemaviikkoa mielessäni olen seurannut varsin murheellisena
viime viikkojen uutisia ja erityisesti meidän aikuisten käytöstä ja
kommentointia uutisten tiimoilta. Kykenemmekö antamaan nuorille esimerkkiä
kriittisessä lukutaidossa?
Sanomalehtiviikko
haastaa pohtimaan omaa mediamaailmaa ja sitä,
mihin sisältöihin sinä luotat netissä ja miksi.
Mediataitoviikkoa
vietetään
teemalla ”Ihmisten internet”, joka kannustaa niin lapset, nuoret kuin
aikuisetkin toimimaan paremman ja yhdenvertaisemman netin puolesta.
Peruskoulun yhtenä tärkeänä tehtävänä on kehittää lasten ja nuorten uutistenluku- ja mediataitoja. Me
peruskoulussa yritämme opettajaa nuoria lukemaan ja tulkitsemaan monipuolisesti
eri medioita, tarkastelemaan niitä kriittisesti, ja luomaan useiden eri näkökulmien
pohjalta oma mielipide. Uskallan väittää, että peruskoulu tekee tässä asiassa
hyvää työtä. Hoidamme oman tonttimme kunnialla.
Miten
on aikuisten medialukutaitojen laita?
Tällä viikolla olen taas ihmetyksekseni havainnut, kuinka
vaikea tämä medialukutaito on lajina. Luenpa sitten uutisia Euroopasta tai Amerikan
mantereelta, kotimaan politiikkaa tai Vantaan koulu-uutisointia, olen toistuvasti
tyrmistynyt siitä tasosta, jolla ihmiset uutisia lukevat ja tulkitsevat. Itselleni
opetettiin koulussa, että asioista pitää ottaa selvää, ennen kuin kannattaa
lähteä huutelemaan toreille ja turuille. Tämä tuntuu nyt unohtuvan, kun on niin
helppo osallistua kansalaiskeskusteluun erilaisten some-kanavien kautta.
Monista kannanotoista syntyy itselleni vahva myötähäpeä.
Kuntavaalien lähestyminen näkyy myös selvästi: Kotimaanuutisten
tulkinnassa ja kommentoinnissa on mukana tarkoitushakuisuutta ja tulevat vaalit
silmälläpitäen tehtyjä kärjistyksiä. Vielä nykyäänkin monet tuntuvat
ajattelevan, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Tästä olen ainakin
minä vahvasti eri mieltä. Kehtaavatko kaikki kommentoijat lukea kommenttejaan
vaikkapa viiden vuoden kuluttua tai luetuttaa niitä omilla lapsillaan. Uskallan
epäillä. On hyvä muistaa, että tälle
ajalle ominainen piirre on se, että kaikki sanottu ja kirjoitettu jää tarkasti
muistiin bittiavaruuteen.
Yritä tässä ilmapiirissä nyt sitten nuorille opettajaa yhteistyötaitoja,
toisen ihmisen kunnioitusta, rakentavan vuorovaikutuksen taitoja, medialukutaitoa
ynnä muita tärkeitä kansalaistaitoja.
Itse yritän pitää työssäni aina mielessä seuraavan asian:
Aika harva asia on todellisuudessa mustavalkoinen. Yritän kuulla erilaisia näkökulmia,
selvittää taustoja asioista, ja varoa liiallisia yleistyksiä jotka kuitenkin
aika harvoin vastaavat todellisuutta.
Medialukutaidossa – kuten lähes kaikissa muissakin asioissa –
uskallan luottaa tuleviin sukupolviin. Niistä vain nyt yksinkertaisesti kasvaa
monta kertaa omaa sukupolveani fiksumpia. Hyvä niin!
#nuorissaontulevaisuus #koulu