Valmistavan kautta
kouluun
Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Kaikkien etu
on, että maahan erilaisista syistä muuttaneet lapset ja nuoret oppivat
mahdollisimman pian suomen kielen, ja ne taidot, joita selviytyminen
suomalaisessa yhteiskunnassa, koulussa ja työelämässä edellyttävät. Suunnitelmallisen
valmistavan opetuksen avulla nuoren motivaatiota, sitoutumista ja
omatoimisuutta voidaan tukea. Parhaimmillaan kotouttamiseen liittyy monia eri
toimialoja ja viranomaistahoja.
Tässä kirjoituksessani pohdin ainoastaan peruskouluun
yläkouluikäisten valmistavaa opetusta ja sen merkitystä kotoutumisprosessissa. Näkemykseni
pohjautuu kokemukseeni rehtorina koulussa, jossa kieli- ja kulttuuriryhmien
kirjo näkyy vahvasi koulun arjessa.
Taustaksi on ehkä hyvä kertoa vähän Havukosken koulusta. Meillä
oppilaat puhuvat äidinkielenään 23 eri kieltä. Suomi toisena kielenä oppilaiden
(S2) määrä on tällä hetkellä reilu neljännes ja pienoisessa nousussa. On hyvä
tajuta, että S2-oppilaat kuitenkin ovat kirjava joukko: osa oppilaista on
syntynyt Suomessa, ja heidän suomen kielen taitonsa onkin riittävä hyvä
opiskelua ajatellen. Osa on kuitenkin hyvin äskettäin Suomeen muuttaneita, ja
tarvitsevat siksi vahvaa tukea suomen kielen opiskelussa. Osalla oppilaistamme
kotona puhuttava kieli ei tue suomen kielen opiskelua. Näiden oppilaiden kodit
eivät muutenkaan ole välttämättä riittävän tietoisia suomalaisesta
yhteiskunnasta ja sen
koulujärjestelmästä. Oppilaiden kaveripiirillä on myös merkitystä.
Suomenkieliset kaverit koulussa ja harrastuksissa ovat tärkeitä.
Kokemuksia muualta
Vierailin
äskettäin Belgiassa rehtorikoulutuksen merkeissä. Eri maiden koulukulttuureihin
on aina yhtä kiehtovaa tutustua. Yleensä vaikutelmaksi muodostuu se, että
jotain opittavaa meillä suomalaisisilla on, mutta joissain asioissa me teemme
asiat paremmin kuin muut. Vierailu Belgiaan jätti minut hämmennyksen valtaan.
Olin sanalla sanoen tyrmistynyt flaaminkielisen alueen koulutusjärjestelmän kehittymättömyydestä
maahanmuuttajaoppilaiden opetuksen ja kotouttamisen osalta. Belgian kouluista
puhuttaessa on muistettava se, että eri osissa Belgiaa koulujärjestelmät ovat toisistaan
poikkeavia.
Belgia
on maa, jossa on paikoin hyvin paljon maahanmuuttajia. Oma ennakkokäsitykseni
olikin, että maassa olisi juuri tästä syystä vuosien saatossa kyetty
kehittämään toimivia rakenteita näiden muualta Euroopasta ja maanosan
ulkopuoleltakin maahan muuttaneiden nuorten opiskelun tueksi. Voi kuinka
väärässä olinkaan. Maahanmuuttajaoppilaat jäävät ainakin meille esiteltyjen
mallien mukaan lähes tyystin ilman tukea. Tarjolla ei juurikaan ole oman
äidinkielen opetusta, joka auttaisi myös kohdemaan kielen oppimista, ei omassa
koulussa tarjottavia erityisopettajan palveluita oppimisvaikeuksissa, eikä
suomalaisen koulun kaltaista oppilashuoltoa. Maahanmuuttajaoppilaiden peruskoulun
keskeyttämisprosentti on Belgiassa suuri. Itse asiassa vierailulla syntyi vaikutelma,
että paikoin maahanmuuttajataustaisen
nuoren koulupudokkuus vaikutti jopa todennäköisemmältä kuin
perusopintojen loppuun saattaminen.
Valmistava opetus
- suomalainen HELMI
Valmistava
opetus on mielestäni yksi suomalaisen koulujärjestelmän helmiä. Kouluvierailut
ja keskustelut flaamilaisten rehtorikollegojen kanssa vahvistivat näkemystäni siitä,
että Suomessa ollaan oikealla tiellä. Valmistavan opetuksen malli on idea, joka kelpaisi
vientituotteeksi. Suomalaisen koulun tapa järjestää valmistava opetus on
laadukas ja tehokas tapa uittaa lapset ja nuoret osaksi suomalaista yhteiskuntaa
ja koulutuspolkua. Belgian vierailuni aikana tämä käsitys vahvistui
entisestään. Totta kai myös meikäläisessä valmistavan opetuksen mallissa on
omat kehittämistarpeensa ja pullonkaulansa, mutta perusidea maahan muuttaneen
nuoren vahvasta tukemisesta on erittäin kannatettava.
Mitä valmistava opetus on
käytännössä?
Perusopetukseen
valmistava opetus on tarkoitettu sellaisille oppilaille, jotka ovat muuttaneet
juuri Suomeen, eikä heidän kielitaitonsa vielä siten riitä opiskeluun suomen
kielellä. Oppilaiden aiempi koulunkäyntihistoria on hyvin kirjava – osalla koulua
on käyty hyvin samankaltaisessa ympäristössä kuin meillä, osalla koulunkäynti ei
ole lähtömaassa vielä päässyt alkua pidemmälle. Valmistavassa opetuksessa oppilas
tutustutetaan suomalaiseen koulunkäyntiin sekä opitaan opiskelemaan suomen
kielellä. Opetuksen tärkein tavoite on nimenomaan suomen kielen oppiminen.
Valmistava opetus kestää noin vuoden, jonka jälkeen oppilas siirtyy
perusopetuksen ryhmään.
Vantaalla valmistavaa opetusta
järjestetään sekä ala- että yläkouluissa. Osassa kouluista valmistava opetus
järjestetään lähikoulussa tuetusti perusopetuksen ryhmässä (yleensä alakouluja)
tai erillisessä valmistavan opetuksen ryhmässä. Havukosken koulussa valmistavaa opetusta
annetaan yläkouluikäisille nuorille yhdessä ryhmässä, jonka oppilaita
integroidaan yleensä kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten opetusryhmiin. Integroinneissa
valmistavan opetuksen oppilaat saavat kontakteja samanikäisiin suomalaisiin
nuoriin, ja oppivat samalla käytännön arjessa tarvittavaa kieltä. Valmistava
opetus painottuukin paljolti suomen kielen opiskeluun. Vantaalla oppilaalla on
lisäksi mahdollisuus opiskella omaa äidinkieltään.
Yleensä integrointi aloitetaan
taito- ja taideaineista, joissa suomenkielen osaamattomuus ei ole niin
kriittistä. Oppilas voi osallistua esimerkiksi suomenkieliseen liikunnan,
musiikin ja käsityön opetukseen. Tapauskohtaisesti ja oppilaiden vahvuuksia
hyödyntäen integrointeja aletaan seuraavaksi tehdä myös muihin oppiaineisiin.
Valmistavan
suuntana työelämäpainotteisuus
Mahdollisena ja omasta mielestäni toivottavana
kehityssuuntana on yläkouluikäisten valmistavan opetuksen ja työelämän
yhteistyömahdollisuuksien löytäminen. Tutkimuksissa on tehty havaintoja
maahanmuuttajaoppilaiden ns. ”pitkistä reiteistä” koulutuksesta työelämään.
Maahanmuuttajien reitit koulutukseen ja työelämään saattavat olla muita nuoria
pidempiä, sisältävät usein tyhjäkäyntiä, päällekkäisyyksiä ja joskus myös
epätarkoituksenmukaisia opintoja ja räikeimmillään vääriä uravalintoja. Esimerkiksi
valmistavan opetuksen jakson ja seuraavien koulutusvaiheiden väliin saattaa
syntyä turhaa odottelua. Lisäksi maahanmuuttajia ohjautuu jatko-opintoihin
ainakin osittain sen perusteella, mitä koulutusta on tarjolla, ei todellisten
koulutustarpeiden tai nuoren oman osaamisen ja kiinnostuksen kannalta
tarkoituksenmukaisiin kouluihin. Oman lisänsä tuo mukanaan kulttuuristen
ennakko-oletusten ohjaavuus jatko-opiskelupaikkojen ja työelämän valintojen
suuntaamisessa.
Meillä Havukosken koulussa pohditaan parhaillaan sitä,
miten joustavan perusopetuksen (JOPO) mallista opiskelua voitaisiin tuoda
osaksi valmistavaa opetusta. Ensi lukuvuonna pääsemme toivottavasti jo
kokeilemaan työelämäkontaktien hyödyntämisestä joidenkin oppilaiden kanssa. Toivomme
löytävämme yrityksiä, jotka pystyisivät tarjoamaan valmistavan opetuksen
nuorille työpaikkaopiskelujakson, jossa nuori pääsee opiskelemaan käytännön
työelämän kielitaitoa, kehittämään aitoja sosiaalisia kontakteja, ja samalla
kenties löytämään omien vahvuuksiensa mukaisen jatko-opiskelupolun.
Linkkivinkit:
MTV3 Maahanmuuttajakoululaiset kertovat: koulu on
helppoa, kunhan suomenkieli sujuu
Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi –
kipupisteet ja toimenpide-esitykset
