Havukosken koulun rehtorin kuukausikirje elokuu 2017

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje elokuu 2017

#havis30vuotta

Harvoin olen lähtenyt yhtä hyvillä mielin ja suu leveässä hymyssä työpaikalta kotiin, kuin lauantaina työpäivän jälkeen.

Lauantai 27.8. oli kodin- ja koulun yhteistyöpäivä kaikissa Vantaan peruskouluissa. Teemana Vantaalla oli n. 100 päivää #Suomi100 juhlapäivään. Erinomainen syy juhlia. Tämä on teema, joka myös Haviksella näkyy kuluvan lukuvuoden aikana.

Otimme kuitenkin (Havislaiseen tapaan) vapauden poiketa annetusta aiheesta, ja keskityimme pääosin #havis30vuotta juhlintaan. Havukosken koulu nimittäin vietti lauantaina 30-vuotisjuhliaan. Synttärit vietettiin työpäivän merkeissä. Oppilaille, huoltajille ja muille vieraille oli tarjolla erilaisia toinen toistaan kiehtovampia pajoja. Pajoina oli tarjolla

- Heliumpallopaja

- Havis räppää –biisipaja

- Havukoskikävely

- Lapiot heilumaan arkeologipaja

- Tekstiiligraffiti–paja

- Pihamaalaus–paja

- Unelmien koulupiha –paja

- Havukosken koulun aikalaatikko–paja

Auditoriossa järjestetyssä kaikille yhteisessä osuudessa oppilaat haastattelivat Havukosken koulun ensimmäistä rehtoria Airi Kansasta ja kouluisäntä Merja Kimpimäkeä. Auditoriotilaisuuden huipensi Haviksen jo eläkepäiviä viettämään siirtyneen äidinkielen opettajan Teija Sonkkilan laatiman koulun historiikin julkistaminen. Havukosken koulun 30-vuotishistoriikin löydät linkistä https://havukoskenkoulu.wordpress.com/info/historia/

Kuvia juhlista löydät Twitteristä ja Instagramista #havis30vuotta

Seuraamalla Twitteriä ja Instagramia pysyt muutoinkin perillä koulun arjen tapahtumista!

Twitter

@haviksenkoulu  #havis30vuotta

Jos et ole mukana Instagramissa, voit selata kuvia https://twitter.com/haviksenkoulu

Instagram

@havukoskenkoulu  #havis30vuotta

Jos et ole mukana Instagramissa, voit selata kuvia https://www.instagram.com/havukoskenkoulu/

Kiitos kaikille #havis30vuotta juhlien onnistumisen eteen työtä tehneille. En lähde erikseen kiittämään ketään, sillä tämä oli koko kouluyhteisön ponnistus. Suuri kiitos kaikille!

Havis medioissa

Havukosken koulu on ollut esillä viimeisen viikon aikana useissa tiedotusvälineissä:

Havukosken koulu on Koivukylän lähisanomien kummikoulu. Kirjoittelemme jokaiseen numeroon jotain ajankohtaista koulun arjesta. Uudessa numerossa  on juttu koulun lukuvuoden alkamisesta.

https://drive.google.com/file/d/0B3Fmtl4Ny6_-ZDEwN2VnbTZuZUU/view

Hesari kirjoitti viime viikolla jutun kouluisännästämme Merja Kimpimäestä.

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005336954.html

Oikein menestyksekästä alkanutta lukuvuotta toivottaen,

Arto Martikainen

Liikenneturvallisuus on yhteinen asia

Liikenneturvallisuus nostetaan aina vahvasti esille koulun alkamisen yhteydessä. Hyvä niin. Tuskin minkään asian pitäisi olla niin tärkeä kuin lasten ja nuorten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtimisen.

Me aikuiset tiedostamme kyllä, että esim. koulutie ei aina ole turvallinen. Lasten ja nuorten matkaan mahtuu monenlaisia vaaratekijöitä. Vapaa-ajalla harrastuksiin liikkuessaan nämä kansakuntamme tulevaisuuden toivot kohtaavat mahdollisesti vielä suurempia vaaratekijöitä. Tunnen suurta kunnioitusta niitä kansalaisia kohtaan, jotka löytävät aikaa osallistua koulujen alkamiseen ajoittuviin suojatiepäivystyksiin. Itse olin mukana viime syksynä, mutta tänä vuonna en muka löytänyt aikaa. Nyt jälkeenpäin hävettää.

Jos me aikuiset tiedostamme liikenteen lapsille ja nuorille aikaansaamat vaarat, niin miksi me sitten käyttäydymme kusipäisesti liikenteessä? Miksi emme noudata perusliikennesääntöjä, miksi ajamme jatkuvasti sitä pientä ”marginaalin mahtuvaa” n. 10 km ylinopeutta, miksi ohittelemme edessä ajavia autoja kielletyllä alueella, miksi parkkeeraamme näkyvyyttä rajoittaville paikoille jne.

Oma perspektiivini tähän teemaan on valitettavasti hyvin raju ja ajankohtainen. Vanhin tyttäreni joutui reilu viikko sitten Tuusulassa kolariin, jossa vantaalainen nuori mies osoitti täydellistä välinpitämättömyyttä muista tielläliikkujista. Todennäköisesti reilusti yli 100 km nopeus 50 km nopeusrajoitusalueella, ohittaminen kielletyllä alueella ja tien mutkan oikaiseminen liikenteenjakajan väärältä puolelta aikaansaivat rajun kolarin, jossa usean nuoren henki oli vaarassa. Nokkakolarilta vältyttiin osin tuurilla, osin kuljettajana olleen tyttäreni vaistomaisen ojaan suuntautuneen väistöliikkeen ansiosta. Törmäys oli voimaltaan valtava, minkä seurauksena viiden tytön auto pyöri katon kautta joitain kertoja ympäri, ja päätyi lopulta romuttuneena vastaantulevan kaistan puoleiselle pientareelle. Tällä kerralla selvittiin onneksi ilman kuolonuhreja, kenties kiitos sen, että auto oli vain kolmen viikon ikäinen ja turvatekniikaltaan ehdottoman ajantasainen. Jonkinlaisia fyysisiä vammoja tuollaisesta kolarista tietenkin tulee. Henkiset vammat ja traumat ja niiden vakavuus selviävät vasta tulevaisuudessa.

Edellä mainitsemaani tapahtumaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena.  Poliisi tekee tutkimuksensa ja oikeuslaitos johtopäätökset. Viha ja katkeruus kaahaajaa kohtaan on tällä hetkellä suuri. Huomaan, että oma suhtautumiseni asian vaihtelee päiväkohtaisesti. Kaahaaja ansaitsee ehdottomasti sen tuomion, mikä lain mukaan on tuleva.

Asia on itselleni vaikea. Koen kuitenkin, että itse olen tässä vain sivustaseuraaja. Kolarissa osallisina olleiden tyttöjen puolesta olen huolissani. Toivottavasti osaan itse olla riittävästi tyttäreni tukena.

Erityisesti minua mietityttää ja huolettaa se, mistä näitä tällaisia kuljettajia oikein syntyy? Kukaan ei varmasti synny välinpitämättömäksi kanssaihmisen hengestä. Missä vaiheessa nuoriin aikuisiin iskostuu liikenne- ja käyttäytymiskulttuuri, jossa MINÄ ITSE on tärkein. Muista ei tarvitse välittää. Koti, koulu, muu ympäristö – löytyykö vastuunottajia? Vai olisiko tämä nyt sellainen yhteinen savotta, jossa tarvitaan kaikkia lasten ja nuorten kanssa toimivia. Niin meitä koulussa työtä tekeviä kuin kotia ja muita lasten ja nuorten kanssa toimivia osapuolia.

Toinen tulokulma liikenneturvallisuuteen on se, että olen juuri parhaillaan aloittamassa toisen tyttäreni ajo-opetusta opetusluvalla. Osaisinko ottaa jotain perheeni kokemuksista opetukseksi ja näyttää aiempaa parempaa esimerkkiä? Itse sain kesäkuussa poliisilta huomautuksen lievästä ylinopeudesta Lahden kaupunkialueella. Sakkoa ei tullut, mutta huomautus kyllä. Kesällä vielä naureskelin tälle tyyliin ”sattuuhan noita”. Nyt tyttäreni kolarin läpikäyneenä otan asian vähän vakavammin. Ehkä omissa ajotavoissanikin on petraamista. 

Pidetään huolta lapsista ja nuorista. Jätetään itsekäs ajattelu ja hiljennetään vauhtia. Muulloinkin kuin päiväkotien, koulujen ja tien pientareella kököttävien peltipoliisien kohdalla.

Älkääkä ikinä enää kukaan tulko valittamaan minulle poliisin liikennevalvonnan pikkumaisuudesta.

Arto Martikainen

rehtori Havukosken koulu

Linkki:¨

Poliisin tehoisku keskiviikkona – kaikki Suomen peltipoliisit ovat päällä: ”Suurin määrä mitä koskaan on ollut ” http://www.is.fi/autot/art-2000005335558.html

Lupaan kehua! Uskallatko sinä luvata?

Lupaan kehua! Uskallatko sinä luvata?

Miten toivoisit itseäsi kohdeltavan työpaikalla?

Itse kukin palaamme taas kesän jälkeen takaisin töihin. Työpaikat ovat varmasti erilaisia, ja niissä on omat lainalaisuutensa. Oma perspektiivini on koulumaailmasta. Viime viikko oli itselläni kovin helppo, kun koululla ei ollut sihteeriä ja kouluisäntää lukuun ottamatta muita. Huomenna tulee johtoryhmä, ja tiistaina sitten aloitellaan koko henkilökunnan kanssa viimeiset kaksi suunnittelupäivää ennen lukuvuoden alkua. Oppilaat tulevat torstaina, ja siinähän se työrauha sitten onkin… Kiire alkaa ja aletaan odotella kevätjuhlaa. Yritämme selvitä hektisessä arjessa, emmekä osaa/jaksa huomioida hyviä asioita ympärillämme.

Mitäpä jos tänä vuonna kuitenkin tehtäisiin sellainen lupaus, että otettaisiin tavaksi kehua kollegaa/oppilasta/huoltajaa/vierailijaa/asiakasta tai IHAN KETÄ VAAN?

Aluksi voi olla vaikeaa, mutta loppupeleissä tulee varmasti kaikille hyvä mieli. Kehumisen paikkoja on taatusti joka päivä. enemmän kuin äkkiarvaamalta osaamme kuvitellakaan. Miksi me oikein olemme niin varovaisia? Nolaankohan nyt itseni, jos kehun tuota….

MINÄ LUPAAN TEHDÄ PARHAANI.

ÄLÄ SINÄKÄÄN TUKAHDUTA KEHUJASI!

#hyvintointi

#justimusfilms

#koulu

#peruskoulu

#opehommat

#reksihommat

#vantaa

Justimusfilms Ystävyyden patoumat

https://www.youtube.com/watch?v=VyK7ZDq0anw