Havukosken koulun rehtorin kevätjuhlapuhe 3.6.2023

 

Havukosken koulun rehtorin kevätjuhlapuhe 3.6.2023

 

Hyvät oppilaat, koulun henkilökunta, vanhemmat ja muut juhlavieraat.

Tervetuloa viettämään Havukosken koulun kevätjuhlaa!

 

Tämän päivän koulun tehtävänä on opettaa – mutta yhä enenevässä määrin myös kasvattaa. Pelkkä tieto ei tuo hyvinvointia arkeen. On osattava soveltaa oppimaansa tietoa - ja ennen kaikkea – on opittava oppimisen ja kanssakäymisen taitoja.

Harva meistä tekee työtä, jossa voisi yksin hallita kaikkea sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Ryhmätyö, tiimit ja verkostoituminen, siinäpä se. Emme myöskään voi pelkästään omilla päätöksillämme ohjata tulevaisuutta. Työnteko, ja eläminen ylipäätään, ovat yhteispeliä. Joskus on syytä luopua omista kangistuneista arjen rutiineista ja aika tinkiä omasta työskentely-ympäristöstään, mikäli tavoitteena on saavuttaa jotain suurempaa yhteistä hyvää.

Yksin olemme kovin vähän – yhdessä, kouluyhteisönä ja työyhteisönä olemme paljon enemmän kuin osien yhteenlaskettu summa.

 

Kouluvuodet menevät lopulta aika nopeasti. Taas on yksi 190 koulupäivän mittainen lukuvuosi opiskeltu. Jokainen päivä oli taaskin varmasti erilainen kuin edellinen. Sinulla, kuten minullakin oli taas valtavasti toinen toistaan mukavampia sattumuksia, mutta toki myös tiukempiakin hetkiä. Toivottavasti sinulla on tältä kouluvuodelta sellaisia miellyttäviä kokemuksia, jotka voit tallettaa muistojen arkkuun ja palata muistelemaan niitä lämmöllä vuosien ja vuosikymmenten päästä.

On aina mielenkiintoista keskustella oppilaiden kanssa siitä, mitä oppilaat pitävät mieluisimpana koulussa. Osalle se tuntuu olevan opinnot jossain tietyssä oppiaineessa. Ja niitähän meillä riittää, yhteensä 15 eri oppiainetta. Osalle mukavinta saattaa olla opiskelu oppiainerajat ylittävällä valinnaiskurssilla. Ylivoimaisesti suurin osa tuntuu kuitenkin iloitsevan erityisesti siitä, että joka päivä on mahdollisuus nähdä koulukavereita. Opiskella, jutella ja ylipäätään vaan touhuta kavereiden kanssa. Eikä se lopulta ole vain kavereiden kanssa oleilua, vaan samalla kasvua ja oppimista sellaisissa taidoissa, joita nuoret tarvitsevat myös tulevassa elämässään.

Juttelu oppilaiden kanssa heidän kiinnostuksenkohteistaan ja ajatuksistaan koulusta pistää sopivasti omiakin ajatuksia oikeaan perspektiiviin. Me opettajat usein saatamme ajatella, että oppiaineen sisältöjen ja taitojen opiskelu on se tärkein asia. Ja nimenomaan sen oman opettamani aineen. Tärkeäähän se tietenkin on, mutta oppilaiden sanomana tulee näin muistutus siitä, että luomalla turvallisen ja motivoivan opiskeluympäristön ja -ilmapiirin teemme opetustyön lisäksi samalla erittäin tärkeää lasten ja nuorten kasvua ja hyvinvointia tukevaa kasvatustyötä.

Koulu ja kouluympäristö on kokemukseni mukaan monelle teistä erittäin tärkeä ja merkityksellinen paikka monessa mielessä.

 

Ysiluokkalainen

Saat tänään päätökseen ison urakan. Nauti tästä päivästä.

Kaikkeen edestäsi löytyvään et voi vaikuttaa, mutta muista kuitenkin, että voit vaikuttaa valtaosaan omaa tulevaisuuttasi koskeviin asioihin.

Ole ennakkoluuloton, luota itseesi, älä anna mahdollisesti eteen sattuvien vastoinkäymisten lannistaa itseäsi. Yritä katsoa välillä epävarmaltakin vaikuttavaan tulevaisuuteen avoimin mielin.

Muistatko sen leikki-ikäisen pikkulapsi-minäsi, jolle parasta koko maailmassa oli leikki? Leikkiminen sen kaikissa erilaisissa ja kiehtovissa muodoissaan. Jos muistat, niin pidä se muisto mukanasi. Äläkä koskaan ikinä muutu, älä unohda leikin iloa.

Kyseenalaista asioita. Maailma ei nimittäin muutu, jos kaikki tehdään niin kuin me edeltävät sukupolvet olemme suuressa viisaudessamme parhaaksi katsoneet. Pieni kapinakin kuuluu kasvuun ja kehitykseen.

Äläkä ikinä anna kenenkään sanoa sinulle, että sinusta ei ole mihinkään. Kyllä sinusta on. Aivan varmasti.

Olet ainutkertainen. Olet hyvä juuri tuollaisena, kaikkine mahdollisine puutteinesi ja vikoinesikin.

 

 

Lainaan lopuksi vielä suuresti arvostamaani psykoterapeutti Maaret Kalliota. Hän kirjoitti pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa juhlapuheen valmistuvalle nuorelle. Tässä siitä lyhyt ja vapaa lainaukseni.

Sinä pääsit maaliin, ja se on jo itsessään suuren juhlan paikka. Arvosanasi eivät ole sinun arvosi mitta, olivat ne mitä tahansa.

KUKAAN ulkopuoleltasi ei voi tietää, millainen koulumatkasi on ollut. Emme tiedä, miten monet esteet olet ylittänyt ollaksesi tässä.

Ulkopuolelta katsoessa näkee kovin kapeasti. Toivon, että sinua kuunneltaisiin aina neuvomista enemmän ja että sinua autettaisiin arvostelun sijaan.

Vaikka vuosien, kokemusten ja mokien jäljiltä epävarmuus tavallisesti hellittää otettaan, ei se katoa mihinkään. Kaikki me täällä kompuroimme.

Me aikuisetkin olemme siksi yhä kesken – koska me olemme ihmisiä. Mikset siis sinäkin saisi olla?

 

Kouluvuoden onnistuminen on kiinni monista henkilöistä. Yhteissuunnittelu ja yhdessä tekeminen – yhteistyö – on avain onnistumiseen.

Kiitokset koko henkilökunnalle kouluvuoden menestyksekkäästä läpiviemisestä. Tästäkin vuodesta selvittiin ja kohta on aika hengähtää.

Erityiskiitos tämän lukuvuoden jälkeen eläkkeelle jäävälle ??. Mukavia eläkepäiviä.

Kiitokset teille hyvät vanhemmat koulun opetus- ja kasvatustyön tukemisesta. 

Lisäksi kiitokset yhteistyöstä myös kaikille muillekin koulun työtä tukeneille tahoille.

 

Oikein hyvää, rentouttavaa ja lämmintä kesälomaa kaikille! Nauttikaa kesästä ja pitäkää huolta toisistanne!

Kiitos!

 

 

 

Kuinka huolissaan pitää olla?

 

Kuinka huolissaan tässä pitää olla?
 

Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa sitten viimeisen blogitekstini julkaisemisen. Aikaa on kulunut itse asiassa vain kaksi vuotta, mutta paljon on matkalle sattunut. Havukosken koulu on palannut peruskorjattuun #UusiHavis koulurakennukseen, henkilökohtaisessa elämässäni merkittävimpinä tietenkin oma ikääntymisen rajapyykin saavuttaminen sekä esikoistyttäreni hautaan saattelu. Viimeisimpänä nyt jo vuoden verran jatkunut kärvistely tämän penteleen koronan kanssa.    

Edellisen blogitekstini kirjoittamisen aikaan Havukosken koulu toimi väistötiloissa Tikkurilassa. Odotimme tuolloin kovasti pääsyä uusiin peruskorjattuihin tiloihin. Nyt olemme uudessa rakennuksessa jo toista lukuvuotta, joten kokemuksia tiloista alkaa jo kertyä. Uusien tilojen kokemuksista ja soveltuvuudesta peruskoulukäyttöön oli tarkoitus kirjoittaa laajasti jo aiemmin, mutta tuossa aiemmin mainituista syistä voimat ja aika eivät tähän ole riittäneet. Näistä toivottavasti lisää tuonnempana.

Tässä kirjoituksessani keskityn muutamiin korona-pandemian tuomiin ajankotaisiin työssäjaksamisen haasteisiin. Työssäjaksamisella tarkoitan tässä sekä henkilökunnan että opiskelijoiden näkökulmaa. Valitettavan usein nämä asetetaan julkisessa keskustelussa vastakkain. Tämä vastakkainasettelu harmittaa itseäni hyvin paljon.

Itse haluaisin jakaa näkemystä, jonka mukaan minun hyvinvointini on myös sinun hyvinvointiasi. Opetusalalla ei opettajan ja oppilaan hyvinvointia voida mielestäni erottaa toisistaan.

 

Kuinka opetushenkilökunta jaksaa pandemian aikana?

Henkilökunnan huoli sekä omasta että lähimmäistensä terveysturvallisuudesta on pandemian tämänhetkisessä tilanteessa erittäin suuri. En usko, että meillä Havukosken koulussa on tällä hetkellä yhtään aikuista, joka ei tavalla tai toisella peilaisi kaikkea päivittäistä tekemistään koronaan.  

Viranomaisten ajoittain hyvinkin ristiriitaisten ohjeiden mukaan toimittaessa luottamus on ollut koetuksella. Rehtorina on ollut ajoittain hyvin vaikeaa motivoida ja ohjata työskentelyä jonkun opettajamme ollessa selvästi ylikuormittunut koronatilanteesta ja oman jaksamisensa äärirajoilla. Koemme kaikki koronatilanteen hyvin eri tavoin. Vaikka varmasti kaikki kannamme yhtälaisesti huolta tilanteesta ja sen kehittymisestä, aikaansaa korona meissä hyvin erilaisia tunnereaktioita. Osalla henkilökunnasta kuuluu terveydellisistä syistä koronaviruksen kannalta ns. riksityhmään. Elämäntilanteemme ovat lisäksi toisistaan poikkeavia. Osalla saattaa esimerkiksi olla vakavaan riskiryhmään kuuluvia lähiomaisia, jolloin jokainen koronauutinen tulee luonnollisesti luonnollisesti huomattavasti lähemmäksi omaa arkea.

Maskit: Onko ne haitallisia, pitääkö käyttää, kenen pitää käyttää, onko se nyt siis ”vain” suositus vai määräys? Meillä Havukosken koulussa päädyttiin suosittelemaan henkilökunnalle maskin käyttöä esim. huoltajatapaamisissa jo ennen kuin siitä tuli varsinaisesti ohjeistusta ja ns. maan tapa. Koimme, että turvallisuusriskit olivat niin ilmeisiä. Samoin suosittelimme (sanamuotomme taisi olla muistaakseni ”kehotamme”) myös koulussamme opiskeleville kuutosluokkalaisille maskin käyttöä jo reilusti ennen asiasta tullutta vahvistettua määräystä.

Meillä Havukosken koulussa koko henkilökunta käyttää tällä hetkellä maskia. Tästä olen todella ylpeä, sillä asian laita ei ole kuulemma kaikkialla sama. Henkilökohtaisesti en nimittäin voi ymmärtää maskin käyttämättömyyttä ja minkäänlaista vastuuttomuutta kanssaihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Lääketieteen asiantuntijoiden viimeaikaisten lausuntojen perusteella taitaa lisäksi olla aika vähän sellaisia syitä, joissa maskin käytölle olisi olemassa jokin todellinen lääketieteellisesti perusteltavissa oleva hyväksyttävä terveysperuste. Maskeihin liittyvänä kliimaksina haluan mainita vastaan tulleen perustelun oppilaamme maskin käyttämättömyydestä. Selitys oli, että kun ”kyseessä on meidän vakaumus”. Ihan oikeasti?  ”Stupid is as stupid does”, kuten Forrest Gump takavuosina osuvasti tokaisi.

Kouluissa työskenteleviä on suuresti ahdistanut tietenkin myös se, että käytännössä ei koulutasolla pystytä huolehtimaan riittävistä turvavälistä ja aikataulujen porrastuksista. Turvavälien pitäminen lasten ja nuorten kanssa työskennellessä on täysin epärealistinen ajatus, minkä kaikki koulutyötä tekevät varmasti tunnistavat. Erityisesti turvavälit korostuvat alakouluissa, missä lapset suorastaan huutavat omien opettajiensa läheisyyttä. Aikatauluja ja oppituntien sekä ruokailujen porrastamisia pystytään kouluissa hallitsemaan siten, että kontaktit pystytään pitämään mahdollisimman pieninä. Mutta joka tapauksessa lyhytaikaisesti samoissa iloissa oleskelee vähintään kymmeniä ihmisiä.

Koronatartunnat ja niistä seuraavat altistumiset ne vasta onkin hämmentävä aihealue. Kuka katsotaan altistuneeksi, millä etäisyyksillä, onko sillä maskilla merkitystä ja miten pitkään on pitänyt olla samassa tilassa? Kuinka menetellään riskiryhmiin kuuluvan opettajan ja oppilaan osalta? Onko etätyö juuri minulle mahdollista? Kuinka kuukausien mittainen etäopiskelu saadaan sujumaan esimerkiksi peruskoulun päättövaiheen oppilaalla?

Altistuneet laitetaan luonnollisesti karanteeniin, ovat siten oikeutettuja etäopetukseen. Osa luokasta ja oppilaista kuitenkin opiskelee lähiopetuksessa. Ei ihan helpoin nakki opettajalle opettaa näitä lähtökohdiltaan kahta tarpeiltaan erilaista ryhmää. 

 

Huoli opiskelijoista on valtava ja kasvaa koko ajan

Pystyn tällä hetkellä nimeämään aivan liian monta eri kouluasteilla opiskelevaa ja uupumisen kynnyksellä olevia tai jo rajan toiselle puolelle lipsahtaneita opiskelijoita. Näitä on perusopetuksessa mukaan lukien oma kouluni, toisella asteella ja jatko-opinnoissa. Tilanne on mielestäni kaikkea muuta kuin hyväksyttävä.

Etäopetus tuo mukanaan osin erityyppisiä haasteita eri kouluasteilla. Korkeakouluopiskelijoilla jää etäopiskelun aikana suurelta osin väliin ainakin minulle itselleni omassa opiskeluelämässäni hyvin tärkeät ryhmäytymiset, yleinen sosiaalinen kanssakäyminen, kaikki perinteiset opiskeluriitit sekä verkostoituminen oman alan opiskelijoiden ja ammattilaisten kanssa.

Monet nuoret ovat muuttaneet opintojen perässä uudelle ja itselleen aivan vieraalle paikkakuinnalle. Nyt he sitten opiskelevat etänä solukämpässään. Yksin, täysin ilman fyysistä kontaktia muihin ihmisiin ja tyystin ilman tarvitsemiaan tukiverkkoja. Todella yksin, ilman sellaista henkilöä, jonka kanssa voisi jakaa arjen ilot ja surut.

Toisella asteella ammattiopinnot eivät etene, jos ammattitaidon kehittymisen kannalta elintärkeitä harjoittelupaikkoja ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla. Esimerkiksi auton vaihdelaatikon vaihtoa ei opi ilman, että pääsee oikeasti pistämään kätensä rasvaan ja tekemään asioita. Kykenevätkö ammattiopinnoista valmistuvat nuoret oikeasti tekemään työtään laadukkaasti? Lukiossa oppilaat joutuvat opiskelemaan kaiken etänä ja ilman lähiopetuksessa syntyviä tärkeitä kasvotusten tapahtuvia keskusteluja opettajan ja opiskelukavereiden kanssa. Suorittamista ilman kasvamista kohti aikuisuutta?

Itselleni tutuin on tietenkin oma hiekkalaatikkoni eli perusopetus. Peruskoulussakin on tällä hetkellä aivan liian monella oppilaalla nähtävissä haasteita pysyä opiskelutahdissa, suoranaista uupumista ja jopa äärimmäisiä ilmiöitä, kuten oppilaiden itsetuhoisten puheiden lisääntymistä. Nämä eivät valitettavasti aina ja ainakaan etäopiskelun alkuvaiheessa näy koulun koulutyön normiarjessa. Me oppilashuollon parissa työtä tekevät kyllä näemme tämän jo nyt. Kehityskulku huolestuttaa suuresti.

On tietenkin myös totta, että osa oppilaista löytää etäopetuksen kautta aivan uudenlaisen roolin, jossa he kykenevät loistamaan ja osoittamaan vahvempaa osaamista verrattuna perinteiseen lähiopetukseen nojautuvaan kouluopetukseen. Itselläni on tästä lukuisia hyvä kokemuksia perusopetuksen osalta. Etäopetus tarjoaa nimittäin erinomaisen työkalun huomioida sellaisia oppijoita, jotka mitä moninaisimmista syistä eivät kykene lyhytaikaisesti opiskelemaan perinteisen lähiopetuksen perinteisin järjestelyin.

Peruskoulun päättövaiheessa, toisella asteella ja erityisesti korkea-asteen opinnoissa mukaan tulevat valitettavasti yleensä suuret aikataulu- ja suorituspaineet, joita nykyinen järjestelmämme vain korostaa.

Osaammeko me koulun opettajat ja muu henkilökunta riittävän hyvin huomioida tätä äärimmäisen poikkeuksellista korona-aikaa opetuksen suunnittelussa, esimerkiksi oppituntien tehtävien  mitoituksessa ja arvioinnissa tai vaikkapa erilaisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden osalta? Pystymmekö riittävästi havaitsemaan oppilaidemme uupumista ja opiskelun etäopiskelun tuomia haasteita? Oma valitettava kokemukseni on se, että emme ole tällä hetkellä tähän valmiita. Iso työ on vielä tehtävänä.

Rehtorina hirvittää se, mitä lasten ja nuorten tulevaisuudessa tulee lähitulevaisuudessa vastaan. Opilliset puutteet ovat suurimmalta osin tuella paikattavissa, mielenterveyteen liittyvät haasteet ovatkin sitten jo huomattavasti vaikeampia taklata.

 

Etäopetus tuo myös mukanaan jotain hyvää

Olen yllä listannut vain muutamia itselleni ensimmäisenä mieleen tulleita pieniä kysymyksiä, jotka kaiken aikaa kurjistuvassa koronatilanteessa edellä kerrotut asiat alkavat muodostua itse asiassa jo varsin suuriksi ja osin jopa perustavanlaatuisiksi kysymyksiksi. Huoleni on tiivistettynä se kuinka kuinka pystymme huolehtimaan opetushenkilökunnan jaksamisesta? Miten huolehdimme kaikkien tukea tarvitsevien oppilaiden oppimisesta, miten takaamme lapsille ja nuorille korona-aikana heidän ansaitsemansa vakaan ja henkistä kehitystä ja jaksamista tukevan opiskeluympäristön, kuinka huolehdimme viimeistään koronapandemian jälkeen esille nousevista oppilashuollollisista haasteista?

Suomalaisissa kouluissa on kuitenkin tehty erinomaisen hyvää ja suunnitelmallista työtä etäopetukseen valmistautumisessa ja etäopiskelujakson toteuttamisessa. Etäopetus ei todellakaan ole mitään leikkiä, vaan systemaattisesti suunniteltua opettamista ja oppimista. Kouluissa on viime keväästä asti kokeiltu ja saatu kokemuksia, joiden pohjalta on jalostettu suomalisen peruskoulun hyvää etäopettamisen käytäntöä. Itse toivon, että pandemian jälkeenkin etäopiskelun mahdollisuudet jäävät jollain tavalla perusopetuksessakin käyttöön.

Omasta puolestani, Havukosken koulun ja omien lasteni puolesta haluankin kiittää teitä kaikkia koulutus-, opetus- ja kasvatusalalla työskenteleviä. Olen voinut todella suurella ylpeydellä kertoa kollegoilleni ympäri maailman siitä työstä, jota suomalaisissa kouluissa ja harrastustoiminnassa on tehty koronapandemian aikana. Kaikenlaisia besserwissereitä riittää, mutta me arjen puurtajat joudumme aina elämään kulloistenkin ohjeiden mukaan.

Hyvin me vedetään, eikö vaan?

 

 

Arto Martikainen

Havukosken koulun rehtori

arto.martikainen @vantaa.fi

050 3146307

 

Ps. Juuri tällä nimenomaisella hetkellä keskiviikkona 24.3.  erittäin suurta huolta aikaansaa epätietoisuus siitä, miten meillä jatketaan ma 29.3. alkaen. Ymmärrän kyllä tautitilanteen päivä- ja viikkokohtaisen vaihteluin, mutta koulutyön suunnitelmallisuuden kannalta olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää saada tieto siten, että edes muutamia päiviä jää valmistautumiseen. Vaatimukseni ei liene kohtuuton.

 

Ps2. Kuva 80-luvun lopun kultaisilta lukiovuosilta.

#uusiHavis

#uusiHavis on #hybridikoulu

#rehtori näkövinkkelistä koulun peruskorjaus on mielenkiintoinen, mahdollisuuksia avaava, mutta samalla myös työntäyteinen ja tavattomasti stressaavaa ajanjakso.

Meillä Havukosken koulussa peruskorjaus etenee aikataulussaan. Pääsemme tämän hetken tiedon mukaan muutamaan väistötiloista Tikkurilasta takaisin Havukosken Tarhakujalle kesällä 2019.

Havukosken koulun koulurakennuksessa tehdään peruskorjauksessa teknisen perusparannuksen lisäksi myös tilamuutoksia. Perinteisten luokka- ja ryhmätyötilojen lisäksi toteutetaan neljä (puoli)avointa oppimistilaa. Myös auditorio ja ruokasali muuttavat merkittävästi muotoaan. Auditoriosta tulee monikäyttöinen tila, jossa voidaan jakaa tilaa ja näyttämöä kulloistenkin tarpeiden mukaisesti siten, että katsojamäärä on n. 200-500 henkeä. Toteutamme myös ensimmäisten suomalaisten yläkoulujen joukossa ns. ”Arts-siiven”, jossa kaikki käsityöopetus ja kuvataiteen opetus on sijoitettu fyysisesti samaan rakennuksen osaan, jolloin ne voivat hyödyntää osin yhteisiä oppimistiloja.

Olen itse käyttänyt #uusihavis -konseptista nimitystä hybridikoulu tarkoittaen tällä sitä, että koulua ei rakenneta kokonaan suurten kokonaisten ikäluokkien opetukseen soveltuvien avoimien oppimisalueiden ideologian mukaisesti, mutta kuitenkin muokataan vanhoja opetustiloja siten, että  viime vuosituhannen aikaisen suunnittelun mukaisista ahtaista käytävätiloista ja suljetuista luokkailoista päästään osittain eroon. Opetustiloja saadaan aiempaa tehokkaampaan käyttöön, ja kouluun saadaan joustavaan ryhmittelyyn ja yhtyeisopettajuuteen paremmin soveltuvia oppimistiloja. Itse uskon yli kaksikymmenvuotisen opettajakokemukseni ja useisiin kymmeniin kouluihin Suomessa ja muualla Euroopassa suuntautuneiden kouluvierailujen kokemusten pohjalta, että Havikselle nyt toteutettava hybridikonsepti tulee palvelemaan ainakin lyhyellä aikavaälillä eri käyttäjätarpeita paremmin kuin täysin avoimiin oppimistiloihin perustuva konsepti. Opettajille ja oppilaille tämänkaltaisen ”välimuotoisen” koulurakennuksen omaksuminen ja hyödyntäminen on varmasti helpompaa kuin täysin avoimiin oppimistiloihin perustuvaan ideologiaan perustuvan koulun kohdalla.

Uuden Havukosken koulun koulupiha toteutetaan hyvin pitkälti oppilaiden ja liikunnanopettajien toiveiden mukaisesti: Uusi amfiteatteri, penkkejä opiskelua ja välitunti-istuskelua varten, pari keinua, katukoriskenttä, monitoimiareena tekonurmineen, ulkokuntosali ja parkour-telinet. UPEA RATKAISU! Toivottavasti uusi koulupiha houkuttelee myös lähialueen lapsiperheet ja muut liikkujat käyttämään koulupihan tarjoamia mahdollisuuksia. Havukosken koulun piha-alue on kaikkien lähialueen asukkaiden käytössä iltapäivisin, iltaisin ja viikonloppuisin kouluajan ulkopuolella.

Päivitimme tänään peruskorjausblogia. Kannattaa ehdottomasti tutustua.

https://sites.google.com/oppivantaa.fi/peruskorjausblogi 

#uusiHavis

#Vantaa

#Vantaanperusopetus

Rehtorin puhe Havukosken koulun kevätjuhlassa 2.6.2018

Rehtorin puhe Havukosken koulun kevätjuhlassa 2.6.2018

Hyvät yhdeksäsluokkalaiset

Hyvät kevätjuhlavieraat

Havukosken koulu on tänä vuonna juhlinut 30-vuotista historiaansa. 

Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu paljon erilaisia tapahtumia, ihmisiä ja muistoja. 30-vuotisen historian jälkeen olemme nyt kuitenkin erikoisessa tilanteessa. Vasta keski-ikäinen koulumme tulee kokemaan melkoisen kasvojenkohotuksen – tai oikeammin ehkä muodonmuutoksen. Laajan peruskorjauksen yhteydessä talotekniikka uusitaan ja koulun sisätiloja myllätään osin uuteen asentoon. Lähdemme vuodeksi evakkoon Tikkurilaan palataksemme takaisin ehostettuun koulurakennukseen elokuussa 2019.

Koulu on tällä hetkellä täynnä muuttolaatikoita, kaikki kalusteet on inventoitu ja on olemassa tarkka suunnitelma siitä, mitä otetaan mukaan ensi vuoden väistötiloihin, mikä välivarastoidaan vuodeksi ja mikä saa tämän muuton yhteydessä lähteä kierrätykseen tai kaatopaikalle.

Maailma muuttui paljon 30 vuoden aikana. Miksi kehitys tähän pysähtyisi? Miltähän Suomi ja suomalainen peruskoulu näyttää seuraavan 30 vuoden kuluttua? Osa asioita pysyy, osa muuttuu. Muuttuvia asioita ovat yleensä ne, joiden on aihettakin muuttua.

Vaikka maailma ympärillä muuttuu, tiettyjen perusarvojen ja -taitojen merkitys tuntuisi säilyvän vuosikymmenestä toiseen. Koulurakentamisessa ja pedagogiikassa tulee ja menee erilaisia virtauksia. Lukemaan, laskemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan on kuitenkin opittava nyt ja tulevaisuudessa, aivan kuten menneinä vuosikymmeninäkin. On myös opittava monenlaisia vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, joita vaaditaan kaikkialla yhteiskunnassa – kaiken aikaa.

Väittäisin, että yleissivistyksen ja lukutaidon merkitys sen kuin korostuu maailmassa, jossa tietoa on tarjolla yllin kyllin, jopa jonkinlaiseen infoähkyyn saakka. Kuinka erotan oikean tiedon väärästä, olennaisen epäolennaisesta, uutisen valeuutisesta? Ei pidä ottaa mitään itsestään selvänä. On osattava kysyä ja kyseenalaistaa.

Koulun tehtävänä on omalta osaltaan antaa tietoja ja työkaluja noiden edellä mainittujen haasteiden selättämiseen ja elämässä selviämiseen muutoinkin.

Peruskoulun nykytilasta keskustellaan aina keväisin ja jotenkin tuntuu, että tänä keväänä keskustelu on ollut aikaisempia keväitä vilkkaampaa. Kriittiset puheenvuorot nousevat usein äänekkäimmin esille.

Omasta mielestäni suomalainen peruskoulu voi tänä päivänäkin pääosin erittäin hyvin. meillä tehdään suurimmaksi osaksi oikeansuuntaisia asioita.

Ei siinä mitään. Itse näen, että on vain hyvä, jos koulu, koulutus, lapset ja nuoret ja heidän hyvinvointinsa on kestokeskustelunaiheena ja ihmisten huulilla. Nuorissa on Suomen tulevaisuus.

Hyvä yhdeksäsluokkalainen

Yhteensä teitä on muuten täällä 115 juhlittavaa.

Nauti tästä päivästä. Olet nyt saavuttanut merkittävän virstanpylvään kasvussasi ja kehityksessäsi lapsuudesta kohti varhaista aikuisuutta. Peruskoulun päättötodistus on osoitus siitä, että kykenet pitkäjänteiseen ja määrätietoiseen opiskeluun. Päättötodistus myös osoittaa että olet saavuttanut valtavan määrän myöhemmässä elämässä hyödyllisiä tietoja ja taitoja.

Meille on ollut etuoikeus saada kulkea kanssasi tämä matka. Aloitit peruskoulun elokuussa 2009, ja olet nyt ehtinyt käydä koulua n. 342 viikkoa - koulupäivinä 1710 päivää - oppitunteina 10 260 tuntia.

Tänään päättyvä peruskoulutaipaleesi on siis ollut melkoinen matka. Kaikkine nousuineen ja laskuineen. Varmasti ylivoimaisesti suurin tai ainakin pitkäkestoisin tähänastisen elämäsi saavutuksista. Arvosta itseäsi peruskoulun loppuun suorittamisesta. 

Saat tänään oikeutetusti nauttia tehdystä urakasta. Aseta kuitenkin itsellesi uusia tavoitteita. Toivottavasti löydät sen ”oman juttusi”, voit olla onnellinen ja tuntea tyydytystä tarkastellessasi elämäntilannettasi vaikkapa 10 vuoden kuluttua. Maailma on avara ja mahdollisuuksia riittää.  Usko itseesi!

Ettet sinä ysiluokkalainen nyt ihan liikaa ylpistyisi haluan kuitenkin muistuttaa, että: "Hyvät tulokset millään alalla eivät voi syntyä sormia napsauttamalla: menestyminen vaatii aina työtä. Usein joutuu pettymään ja yrittämään uudelleen."

Työtä, työtä, työtä. Työntekoa sinulta odotetaan jatkossakin. Mikään ei tule ilmaiseksi. Arvosta itseäsi, satsaa koulutukseesi.

Hyvää ja menestyksekästä tutkimusmatkaa oman elämäsi tulevaisuuteen.

Hyvät oppilaat, opettajat ja muut läsnäolijat

Kesä ja loma ovat kohta edessä, olemme kaikki sen ansainneet.

Havukosken koulussa on tänäkin lukuvuonna saatu valtavasti onnistumisen elämyksiä, koettu hienoja muistoihin syöpyviä hetkiä oppitunneilla, koulun ulkopuolelle suuntautuneissa opintoretkissä tai vaikka kansainvälisten kouluyhteistyöprojektien yhteydessä. Oppiminen on pääosin mukavaa.

Hienoa ja yksittäisiä tapahtumia on ollut niin huikea määrä, etten voi tässä ryhtyä niitä erikseen luettelemaan.

Niinpä kiitokset yhteisesti teille kaikille koulutyöhön osallistuneille.

Kiitokset teille oppilaille ahkerasta opiskelusta. Välillä opiskelu on ollut motivoituneempaa, välillä taas muut virikkeet ovat vieneet päähuomioon. No niinhän se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Olen kuitenkin ylpeä näistä yläkouluikäisistä ikäluokista. Fiksumpia teistä tulee kuin omasta ikäpolvestani aikanaan.

Kiitokset henkilökunnalle haastavan kouluvuoden menestyksekkäästä läpiviemisestä! Kiitos kaikista niistä tärkeistä yksittäisten oppilaiden kohtaamisista, joita eteenne on lukuvuoden aikana tullut tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Uusi OPS, peruskorjauksen suunnittelu ja muuton valmistelu ovat myös olleet kuormittavia. Ihan hyvin on kuitenkin mielestäni selvitty.

Kiitos koulun muulle henkilökunnalle koulunkäyntiavustajille, oppilashuollolle, koulusihteerille, kouluisännälle, keittiölle ja siistijöille.

Kiitokset teille hyvät vanhemmat koulun opetus- ja kasvatustyön tukemisesta. 

Kiitokset yhteistyöstä myös kaikille muillekin koulun työtä tukeneille tahoille.

JA
Erityiskiitos tämän lukuvuoden jälkeen eläkkeelle jäävälle Liisalle vuosistasi Havukosken koulussa.

Olipa muuten paljon kiitoksen kohteita - koska kiitettävää todella riittää.

Yksin olemme kovin vähän – yhdessä paljon enemmän kuin osien yhteenlaskettu summa. Sitä voitaneen kutsua yhteisön – kouluyhteistön  voimaksi.

Oikein hyvää, rentouttavaa ja lämmintä kesälomaa kaikille!

Rakastakaa lähimmäisiänne.

Kiitos!

Turhautuneen ja samalla lopulta kuitenkin kiitollisen isän tunteenpurkaus

Turhautuneen ja samalla lopulta kuitenkin kiitollisen isän tunteenpurkaus

Viikon pysäyttävin kokemus oli osallistuminen keskiviikkoiseen Tuusulanjärven käräjäoikeuden istuntoon, jossa käsiteltiin syyttäjän nostamia syyteitä viime elokuussa Tuusulassa tapahtuneesta kolarista. Ensimmäistä kertaa olin mukana jutussa, joka kosketti itseäni tai läheisiäni. Asian käsittely jännitti itseäni melkoisesti etukäteen, ja kokemus on ollut odotettua voimakkaampi nyt oikeuskäsittelyn jälkeen.

Nyt on mennyt jo toinen päivä kokemuksesta toipuessa. Olen äärimmäisen kiitollinen rakkaan esikoistyttäreni Annin ja hänen ystäviensä selviämisestä hengissä elokuisesta kolarista. Ainekset kolarissa oli olemassa myös siihen kaikkeen pahimpaankin. Käräjäoikeuden käsittelyssä syyttäjäkin sanoi, ettei ole urallaan juurikaan kohdannut moista piittaamattomuutta ja kanssakulkijoiden turvallisuuden vaarantamista.

Kaksi päivää olen nyt kärvistellyt sen kanssa, että mutta miten v*****a kolari vastaantulevan kanssa, aiheuttaen viattoman vastaantulijan auton holtittoman ympäripyörimisen vähintään kerran katon kautta ympäri, kolarin aiheuttaneen osapuolen törkeä ylinopeus sisältäen mm. kahden suojatien läpiajon ja kahden liikenteenjakajan ohituksen väärältä puolelta vasemmalle kääntyvässä mutkassa voi pitää sisällään jotain ”lieventävä asianhaaroja”?

Tässä tapauksessa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta syyteyllä henkilöllä oli oikeuskäsittelyssä apunaan oikeusavustaja, mutta henkilöllä, jonka ohi hän piittaamattomasti kiilasi ei ollut. Ja hupsista keikkaa: Yhtäkkiä ohitettava olikin enemmän syyllinen kuin ohittaja. Ohitettavan syyllistämisen käsittelyssä lisäksi on jostain ihmeen syystä jumitettu 80 km nopeuteen, jota kolarin aiheuttaneen on epäilty ajaneen. Just joo.

Syyttäjän ajama ehdollinen vankeustuomio törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tarkoittaa mahdollisesti myös kaikkien korvausten langettamista kaahaajaan kontolle. Yhteensä kuluja on oman arvioni mukaan tullut jo reilut 30 000 eur: Meidän n. 4000 km ajettu automme täysarvolunastus ja syytetyn oma isältään lainaaman ajoneuvo. Lisäksi kaikki kolarista seuranneet muut kulut. Ymmärrän siis syytetyn motiivin periaatetasolla. Peltiä ja rahaa on kuitenkin maailma pullollaan. Tässä ei ole kyse rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta, arvoista ja vastuuntunnosta.

Tuomio asiassa annetaan vasta myöhemmin toukokuussa.

Olen itseoppinut tässä tarinassa kaksi asiaa:

1.   Muista osoittaa rakkautta lähimmäisillesi silloin kun vielä voit. Sekä sanoillasi että teoillasi. Olen itse (suomalaiseen tapaan?) huono tunnustamaan äänen rakkauttani, mutta kyllä minä teitä läheisiäni rakastan. Yritän opetella sanomaan sen myös ääneen.

2.      Anna aina lapsesi käyttöön perheen uusin auto hänen kysyessään ajoneuvoa käyttöönsä. Tässä tapauksessa uusi ajantasaisella aktiivisella turvallisuustekniikalla varustettu auto oli pelastuksemme. Kori ja turvavarusteet tekivät tehtävänsä niin, että selvittiin ilman merkittäviä henkilövahinkoja. 

Olen niin helpottunut siitä, että rakas Anni ja hänen ystävänsä selvisivät tapahtuneesta.

Turvallisin kevätterveisin,

Arto Martikainen

Neljän lapsen ylpeä isä

https://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/549488-ylinopeutta-ajanut-nuori-mies-suistui-tielta-tuusulassa-ja-tormasi-vastaantulevaan

Videoblogi 16.4.2018

Videoblogi 16.4.2018

Havukosken koulun auditorion peruskorjaus

Videoblogi 8.4.2018

Videoblogi 8.4.2018

Havukosken koulun väistötilat