Onko mediakritiikki ja medialukutaito sinun leipälajisi? Minkä arvosanan antaisit itsellesi?

Onko mediakritiikki ja medialukutaito sinun leipälajisi? Minkä arvosanan antaisit itsellesi?

Tällä viikolla on vietetty sanomalehtiviikkoa, ja ensi viikolla on alkamassa valtakunnallinen mediataitoviikko. Nämä kaksi tärkeää teemaviikkoa mielessäni olen seurannut varsin murheellisena viime viikkojen uutisia ja erityisesti meidän aikuisten käytöstä ja kommentointia uutisten tiimoilta. Kykenemmekö antamaan nuorille esimerkkiä kriittisessä lukutaidossa?

Sanomalehtiviikko haastaa pohtimaan omaa mediamaailmaa ja sitä, mihin sisältöihin sinä luotat netissä ja miksi.

Mediataitoviikkoa vietetään teemalla ”Ihmisten internet”, joka kannustaa niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin toimimaan paremman ja yhdenvertaisemman netin puolesta.

http://sanomalehtiopetuksessa.fi/fi/sanomalehtiviikko/

http://www.mediakasvatus.fi/tapahtuma/mediataitoviikko-2017/

Peruskoulun yhtenä tärkeänä tehtävänä on kehittää lasten ja nuorten  uutistenluku- ja mediataitoja. Me peruskoulussa yritämme opettajaa nuoria lukemaan ja tulkitsemaan monipuolisesti eri medioita, tarkastelemaan niitä kriittisesti, ja luomaan useiden eri näkökulmien pohjalta oma mielipide. Uskallan väittää, että peruskoulu tekee tässä asiassa hyvää työtä. Hoidamme oman tonttimme kunnialla.

Miten on aikuisten medialukutaitojen laita?

Tällä viikolla olen taas ihmetyksekseni havainnut, kuinka vaikea tämä medialukutaito on lajina. Luenpa sitten uutisia Euroopasta tai Amerikan mantereelta, kotimaan politiikkaa tai Vantaan koulu-uutisointia, olen toistuvasti tyrmistynyt siitä tasosta, jolla ihmiset uutisia lukevat ja tulkitsevat. Itselleni opetettiin koulussa, että asioista pitää ottaa selvää, ennen kuin kannattaa lähteä huutelemaan toreille ja turuille. Tämä tuntuu nyt unohtuvan, kun on niin helppo osallistua kansalaiskeskusteluun erilaisten some-kanavien kautta. Monista kannanotoista syntyy itselleni vahva myötähäpeä.

Kuntavaalien lähestyminen näkyy myös selvästi: Kotimaanuutisten tulkinnassa ja kommentoinnissa on mukana tarkoitushakuisuutta ja tulevat vaalit silmälläpitäen tehtyjä kärjistyksiä. Vielä nykyäänkin monet tuntuvat ajattelevan, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Tästä olen ainakin minä vahvasti eri mieltä. Kehtaavatko kaikki kommentoijat lukea kommenttejaan vaikkapa viiden vuoden kuluttua tai luetuttaa niitä omilla lapsillaan. Uskallan  epäillä. On hyvä muistaa, että tälle ajalle ominainen piirre on se, että kaikki sanottu ja kirjoitettu jää tarkasti muistiin bittiavaruuteen.

Yritä tässä ilmapiirissä nyt sitten nuorille opettajaa yhteistyötaitoja, toisen ihmisen kunnioitusta, rakentavan vuorovaikutuksen taitoja, medialukutaitoa ynnä muita tärkeitä kansalaistaitoja.

Itse yritän pitää työssäni aina mielessä seuraavan asian: Aika harva asia on todellisuudessa mustavalkoinen. Yritän kuulla erilaisia näkökulmia, selvittää taustoja asioista, ja varoa liiallisia yleistyksiä jotka kuitenkin aika harvoin vastaavat todellisuutta.

Medialukutaidossa – kuten lähes kaikissa muissakin asioissa – uskallan luottaa tuleviin sukupolviin. Niistä vain nyt yksinkertaisesti kasvaa monta kertaa omaa sukupolveani fiksumpia. Hyvä niin!

#nuorissaontulevaisuus #koulu