Liikenneturvallisuus on yhteinen asia

Liikenneturvallisuus nostetaan aina vahvasti esille koulun alkamisen yhteydessä. Hyvä niin. Tuskin minkään asian pitäisi olla niin tärkeä kuin lasten ja nuorten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtimisen.

Me aikuiset tiedostamme kyllä, että esim. koulutie ei aina ole turvallinen. Lasten ja nuorten matkaan mahtuu monenlaisia vaaratekijöitä. Vapaa-ajalla harrastuksiin liikkuessaan nämä kansakuntamme tulevaisuuden toivot kohtaavat mahdollisesti vielä suurempia vaaratekijöitä. Tunnen suurta kunnioitusta niitä kansalaisia kohtaan, jotka löytävät aikaa osallistua koulujen alkamiseen ajoittuviin suojatiepäivystyksiin. Itse olin mukana viime syksynä, mutta tänä vuonna en muka löytänyt aikaa. Nyt jälkeenpäin hävettää.

Jos me aikuiset tiedostamme liikenteen lapsille ja nuorille aikaansaamat vaarat, niin miksi me sitten käyttäydymme kusipäisesti liikenteessä? Miksi emme noudata perusliikennesääntöjä, miksi ajamme jatkuvasti sitä pientä ”marginaalin mahtuvaa” n. 10 km ylinopeutta, miksi ohittelemme edessä ajavia autoja kielletyllä alueella, miksi parkkeeraamme näkyvyyttä rajoittaville paikoille jne.

Oma perspektiivini tähän teemaan on valitettavasti hyvin raju ja ajankohtainen. Vanhin tyttäreni joutui reilu viikko sitten Tuusulassa kolariin, jossa vantaalainen nuori mies osoitti täydellistä välinpitämättömyyttä muista tielläliikkujista. Todennäköisesti reilusti yli 100 km nopeus 50 km nopeusrajoitusalueella, ohittaminen kielletyllä alueella ja tien mutkan oikaiseminen liikenteenjakajan väärältä puolelta aikaansaivat rajun kolarin, jossa usean nuoren henki oli vaarassa. Nokkakolarilta vältyttiin osin tuurilla, osin kuljettajana olleen tyttäreni vaistomaisen ojaan suuntautuneen väistöliikkeen ansiosta. Törmäys oli voimaltaan valtava, minkä seurauksena viiden tytön auto pyöri katon kautta joitain kertoja ympäri, ja päätyi lopulta romuttuneena vastaantulevan kaistan puoleiselle pientareelle. Tällä kerralla selvittiin onneksi ilman kuolonuhreja, kenties kiitos sen, että auto oli vain kolmen viikon ikäinen ja turvatekniikaltaan ehdottoman ajantasainen. Jonkinlaisia fyysisiä vammoja tuollaisesta kolarista tietenkin tulee. Henkiset vammat ja traumat ja niiden vakavuus selviävät vasta tulevaisuudessa.

Edellä mainitsemaani tapahtumaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena.  Poliisi tekee tutkimuksensa ja oikeuslaitos johtopäätökset. Viha ja katkeruus kaahaajaa kohtaan on tällä hetkellä suuri. Huomaan, että oma suhtautumiseni asian vaihtelee päiväkohtaisesti. Kaahaaja ansaitsee ehdottomasti sen tuomion, mikä lain mukaan on tuleva.

Asia on itselleni vaikea. Koen kuitenkin, että itse olen tässä vain sivustaseuraaja. Kolarissa osallisina olleiden tyttöjen puolesta olen huolissani. Toivottavasti osaan itse olla riittävästi tyttäreni tukena.

Erityisesti minua mietityttää ja huolettaa se, mistä näitä tällaisia kuljettajia oikein syntyy? Kukaan ei varmasti synny välinpitämättömäksi kanssaihmisen hengestä. Missä vaiheessa nuoriin aikuisiin iskostuu liikenne- ja käyttäytymiskulttuuri, jossa MINÄ ITSE on tärkein. Muista ei tarvitse välittää. Koti, koulu, muu ympäristö – löytyykö vastuunottajia? Vai olisiko tämä nyt sellainen yhteinen savotta, jossa tarvitaan kaikkia lasten ja nuorten kanssa toimivia. Niin meitä koulussa työtä tekeviä kuin kotia ja muita lasten ja nuorten kanssa toimivia osapuolia.

Toinen tulokulma liikenneturvallisuuteen on se, että olen juuri parhaillaan aloittamassa toisen tyttäreni ajo-opetusta opetusluvalla. Osaisinko ottaa jotain perheeni kokemuksista opetukseksi ja näyttää aiempaa parempaa esimerkkiä? Itse sain kesäkuussa poliisilta huomautuksen lievästä ylinopeudesta Lahden kaupunkialueella. Sakkoa ei tullut, mutta huomautus kyllä. Kesällä vielä naureskelin tälle tyyliin ”sattuuhan noita”. Nyt tyttäreni kolarin läpikäyneenä otan asian vähän vakavammin. Ehkä omissa ajotavoissanikin on petraamista. 

Pidetään huolta lapsista ja nuorista. Jätetään itsekäs ajattelu ja hiljennetään vauhtia. Muulloinkin kuin päiväkotien, koulujen ja tien pientareella kököttävien peltipoliisien kohdalla.

Älkääkä ikinä enää kukaan tulko valittamaan minulle poliisin liikennevalvonnan pikkumaisuudesta.

Arto Martikainen

rehtori Havukosken koulu

Linkki:¨

Poliisin tehoisku keskiviikkona – kaikki Suomen peltipoliisit ovat päällä: ”Suurin määrä mitä koskaan on ollut ” http://www.is.fi/autot/art-2000005335558.html