Havukosken koulun rehtorin kuukausikirje joulukuu 2017

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje joulukuu 2017

Peruskorjausblogi

Havukosken koulu peruskorjataan lukuvuoden 2018-2019 aikana. Olemme tänään julkaisseet peruskorjausblogin os. https://sites.google.com/oppivantaa.fi/peruskorjausblogi

Blogista löydät yhdestä osoitteesta peruskorjaukseen liittyvät tiedotteet, aikataulut, suunnitelmat ja väistötilainfon. Blogia päivitetään säännöllisesti.

Hyvää Joulua

Kiitos kaikille oppilaille, huoltajille ja koulun henkilökunnalle päättyneestä lukukaudesta. Syksy oli työntäyteinen ja tapahtumarikas. Arjen lisäksi mieleen jäivät erityisesti Havukosken koulun 30-vuotisjuhlat ja Suomi100 –juhlallisuudet. Kiitos kaikille panoksestanne mieleenpainuvien juhlien järjestämisessä.

Koulutyötä jatketaan maanantaina 8.1.2018 työjärjestyksen mukaisesti.

Rauhallista Joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2018!

Arto Martikainen

rehtori Havukosken koulu 

  

artomartikainen.blogspot.fi

https://havukoskenkoulu.wordpress.com/

twitter: @MartikainenArto

instagram: @martikainenarto

 

Koulukiusaaminen on väkivaltaa

Koulukiusaaminen on väkivaltaa

Nykykoulussa tulee esille tuskastuttavan usein eriasteista kiusaamista. Uskon, että kaikissa suomalaisissa kouluissa kyllä pyritään puuttumaan ja ennaltaehkäisemään kiusaamistilanteita monin tavoin. Kaikesta huolimatta tässä taitaa olla työsarka, joka ei koskaan lopu.

Koulukiusaaminen on nykyään hyvin monimuotoista. Väkivalta, alistaminen eri tavoin ja toisille naureskelu tai ilkkuminen ovat helposti havaittavia. Kuluvan syksyn aikana on erilaisten sosiaalisen median kanavien kautta tapahtuva kiusaaminen saanut uutisoinnissa runsaasti julkisuutta. Hyvä niin, sillä kyseessä on kiusaamisen muoto, jonka olemassaoloon  monet oppilaiden vanhemmista ovat heränneet vasta aivan viime aikoina. Lievimmillään kyse on vaikkapa luokan WhatsApp-ryhmän ulkopuolelle jättämisestä, vakavimmillaan jopa seksuaaliseksi  häirinnäksi tai väkivallaksi luokiteltavia tekoja.

Someväkivaltaa selvitettäessä vanhemmat yleensä ymmärtävät tilanteen vakavuuden erittäin hyvin. Toistuvasti samankaltaisiin tilanteisiin itsensä ajavat oppilaat sen sijaan tuntuvat uskovan vasta sitten, kun poliisi otetaan mukaan tapahtumien selvittelyyn.

Koulukiusaaminen jättää aina jäljen kiusattavaan. Itse puhuisin koulukiusaamisen sijaan mieluummin väkivallasta. Sanalla ”väkivalta” viitataan puhekielessä yleensä ruumiilliseen voimankäyttöön. Koulutyössä aivan liikaa oppilaiden aiheuttamaa henkistä väkivaltaa nähneenä ja useita tapauksia selvitelleenä haluaisin, että me aikuiset osoittaisimme myös puheissamme nuorille sen, miten vakavasta asiasta on kyse. Puhutaan tästäkin asiasta sen oikealla nimellä.

Kaikki henkinen, ruumiillinen ja seksuaalinen väkivalta on väkivaltaa. Ei käytetä niistä mitään muita nimityksiä.

Pidetään lasten ja nuorten etu päällimmäisenä mielessä vuoden jokaisen päivänä!

Pidetään lasten ja nuorten etu päällimmäisenä mielessä vuoden jokaisen päivänä!

Myös Havukosken koulussa vietettiin tänään Lapsi mukaan töihin –päivää. Havukosken koulu oli mukana ensimmäistä kertaa. Valtakunnallisesti teemapäivän suunnittelua koordinoi Lapsiasiavaltuutetun toimisto yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Lisää voit lukea os. www.lapsimukaantoihin.fi

Lapsi mukaan töihin –päivän ajatuksena on tutustuttaa lapsia ja nuoria siihen, mitä vanhemmat ja muut läheiset oikein tekevät työpaikallaan päiväsaikaan. Moni lapsi ja nuori ei oikein käsitä mitä se työnteko oikeasti on. Teemapäivän aikana työyhteisöt pääsevät samalla tutustumaan työntekijöidensä lapsiin.

Edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi päivä samalla myös alleviivaa sitä, että mukana olevat työyhteisöt ja yksityishenkilöt kokevat lapsen oikeudet sekä lasten ja nuorten huomioimisen ensiarvoisen tärkeäksi.

Meillä Haviksella päivä sujui kivasti. Meillä oli mukana vain alle kouluikäisiä lapsia, sillä kouluikäisille työntekijöidemme lapsille kouluvierailu ei olisi varmastikaan ollut kovinkaan kiinnostava juttu. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan.

Oli todella mukava nähdä kuinka koulun oppilaat vastaanottivat nuoret vierailijat oppitunneilla, koulun käytävällä ja ruokailussa. Porukan pienintä kannettiin sylissä, ja kaikki lapset huomioitiin monin eri tavoin.

Koulun käytävillä oli myös poikkeuksellisen rauhallinen tunnelma. Kielenkäyttö siistiytyi, minkä lisäksi meno oli muutenkin hämmentävän seesteinen.

#lapsimukaantöihinpäivä on kuitenkin vain yksi päivä vuodessa. Toivon, että me aikuiset jaksamme pitää lasten ja nuorten edun mielessämme myös vuoden muina päivinä toimien lasten etua ja oikeuksia ajatellen. Nyt ja tulevaisuudessa.

Olipahan hieno päivä. Ensi vuonna uudestaan.

Kuvassa osa Havukosken koulun päivään osallistuneista työntekjöidemme lapsista. 

#LMTpäivä

#lapsimukaantöihinpäivä

Tehdään tulevaisuus liikunnallisemmaksi!

Tehdään tulevaisuus liikunnallisemmaksi!

Työntäyteisen syysloman jälkeen oli mukava viimein rauhoittua sunnuntaiaamuna kotona keittiöpöydän ääressä  ja klikata auki Hesarin artikkeli ”Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön”

Ai että mitkä VIBAT!

Kyseinen Hesarin juttu kertoo Lea Törnbergin luomasta LeaDo –mallista. Kehittäjänsä mukaan se osallistaa oppilaat ja opettajat yhteiseen tekemiseen. Kun koulu ei ole pelkkää istuskelua, oppilaiden lihasvoima ja liikkuvuus paranevat. Minunlaiseni liikunta-/urheiluhulluun nämä sanat upposivat kuin kuuma veitsi voihin. Liikunnan lisääminen koulupäivään on itselleni hyvin tärkeä asia. Näen sen sekä kansanterveydellisenä, oppilaiden koulupäivän aikaiseen jaksamiseen että yleiseen hyvinvointiin liittyvänä haasteena.

Hesarin juttu löytyy täältä

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005418377.html?share=b79aa7e4f782e3edb0e21c54fd4342d1

Lisää liikkumista kouluikäisille

Olen monen muun kanssa ollut jo vuosia huolissani sitä, etteivät suomalaiset koululaiset liiku riittävästi. Oma perspektiivini on lähinnä yläkouluikäisistä, joista suuri osa ei harrasta lihaskuntoa tai kestävyyttä kehittävää liikuntaa viikkotasolla riittävästi. Koulu, alueen seurat, koti… Kaikki me voimme tehdä osamme näissä talkoissa. Urheiluseurat tarjoavat onneksi nykyään paljon myös ns. matalan kynnyksen liikuntatoimintaa, jonka ansiosta nuoret saadaan liikuntaharrastusten pariin. Hyvä esimerkki tällaisesta matalan kynnyksen liikuntatoiminta järjestävästä seurasta on Koivukylän Palloseura KoiPS.

Olen usein pohtinut sitä, mitä me yläkoulussa voisimme tehdä?

Meillä yläkouluissa on vielä melkoisesti tehtävää liikunnallisen koulupäivän luomisessa:

- avataan koulun liikuntatilat oppilaille aamuisin ennen koulun alkua

- jokaisella välitunnilla on mahdollisuus hyödyntää liikuntatiloja

- välitunneilla on oppilaiden/opettajien ohjaamaa liikuntatoimintaa

- välitunneilla on tarjolla liikunta- ja muuta kerhotoimintaa

- koulupäivän jälkeen oppilaat jatkavat koulupäiväänsä koulun liikuntakerhoissa

jne. jne.

Edellä kuvattu kuulostaa helpolta, mutta käytännön toteutus on hankalaa. Uskokaa pois. On yritetty.

Entäpä nuo tämän kirjoitukseni innoittajana toimineen Hesarin artikkelin mainitsemat oppituntien aikaiset liikuntatuokiot?

Yläkoulun oppilaalta vaaditaan läsnäoloa ja opiskelua oppitunneilla 30h/vko (=1350 minuuttia viikossa). Tuo kokonaisaika on toki jaettu pienempiin kokonaisuuksiin. Esim. meillä Havukosken koulussa oppilailla on pääsäätöisesti 90 min mittaisia opetustuokioita, joskus 45 min. Miettikääpä kuinka moni teistä aikuisista jaksaisi keskittyä itsellenne uusiin, osin vaikeisiinkin ja suurta keskittymistä vaativiin asioihin yhtäjaksoisesti ilman taukoja tuon vaadittavan 90 min ajan? En minä ainakaan. Alkaisi varmasti jo ajatus ja tekeminen harhailla.

Toki tuossa edellä mainitussa kokonaistuntimäärässä olivat mukana myös toiminnallisemmat aineet kuten liikunta, käsityö, kotitalous jne.  Kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla näitä taito- ja taideaineita ei kuitenkaan ole enää niin paljon kuin aiemmilla luokilla, sillä akateemisempien oppiaineiden tuntimäärät nousevat hallitsevammaksi.

Vaadimmeko oppilailta jotain sellaista, johon emme itsekään kykenisi?

Liikuntatauko katkaisee mukavasti pitkän opiskelutuokion. Onko se oikeasti keneltäkään pois, jos välillä piipahdamme ulkona jaloittelemassa, vedämme muutaman leuan rekillä, päästämme oppilaat hetkeksi pelaamaan pingistä, pelaamme nopean 5 min. futismatsin tms.? Osa opettajista jo toteuttaakin onneksi tätä.

LeaDo

Moni saattaa sanoa, että olenhan minäkin tuota samaa ajattelut. Siis sitä oppilaiden liikuttamista. Mutta niinpä juuri – mikset toteuttanut? Olen todella onnellinen siitä, että opetusalalta on viimeisen vuoden-parin aikaan nousut esille useampiakin merkittäviä innovaatioita. Toivottavasti osaamme tulevina vuosina nostaa esille vielä nykyistäkin radikaalimpia ideoita suomalaisen koulujärjestelmän uudistamiseksi. Muutama idea on omassakin taskussa muhimassa…

Ei todellakaan pidä ajatella, että nykyinen riittää.  Tehdään tulevaisuus paremmaksi!

Kiitos Lea Törnberg! Tätä lisää.

Havukosken koulun rehtorin kuukausikirje elokuu 2017

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje elokuu 2017

#havis30vuotta

Harvoin olen lähtenyt yhtä hyvillä mielin ja suu leveässä hymyssä työpaikalta kotiin, kuin lauantaina työpäivän jälkeen.

Lauantai 27.8. oli kodin- ja koulun yhteistyöpäivä kaikissa Vantaan peruskouluissa. Teemana Vantaalla oli n. 100 päivää #Suomi100 juhlapäivään. Erinomainen syy juhlia. Tämä on teema, joka myös Haviksella näkyy kuluvan lukuvuoden aikana.

Otimme kuitenkin (Havislaiseen tapaan) vapauden poiketa annetusta aiheesta, ja keskityimme pääosin #havis30vuotta juhlintaan. Havukosken koulu nimittäin vietti lauantaina 30-vuotisjuhliaan. Synttärit vietettiin työpäivän merkeissä. Oppilaille, huoltajille ja muille vieraille oli tarjolla erilaisia toinen toistaan kiehtovampia pajoja. Pajoina oli tarjolla

- Heliumpallopaja

- Havis räppää –biisipaja

- Havukoskikävely

- Lapiot heilumaan arkeologipaja

- Tekstiiligraffiti–paja

- Pihamaalaus–paja

- Unelmien koulupiha –paja

- Havukosken koulun aikalaatikko–paja

Auditoriossa järjestetyssä kaikille yhteisessä osuudessa oppilaat haastattelivat Havukosken koulun ensimmäistä rehtoria Airi Kansasta ja kouluisäntä Merja Kimpimäkeä. Auditoriotilaisuuden huipensi Haviksen jo eläkepäiviä viettämään siirtyneen äidinkielen opettajan Teija Sonkkilan laatiman koulun historiikin julkistaminen. Havukosken koulun 30-vuotishistoriikin löydät linkistä https://havukoskenkoulu.wordpress.com/info/historia/

Kuvia juhlista löydät Twitteristä ja Instagramista #havis30vuotta

Seuraamalla Twitteriä ja Instagramia pysyt muutoinkin perillä koulun arjen tapahtumista!

Twitter

@haviksenkoulu  #havis30vuotta

Jos et ole mukana Instagramissa, voit selata kuvia https://twitter.com/haviksenkoulu

Instagram

@havukoskenkoulu  #havis30vuotta

Jos et ole mukana Instagramissa, voit selata kuvia https://www.instagram.com/havukoskenkoulu/

Kiitos kaikille #havis30vuotta juhlien onnistumisen eteen työtä tehneille. En lähde erikseen kiittämään ketään, sillä tämä oli koko kouluyhteisön ponnistus. Suuri kiitos kaikille!

Havis medioissa

Havukosken koulu on ollut esillä viimeisen viikon aikana useissa tiedotusvälineissä:

Havukosken koulu on Koivukylän lähisanomien kummikoulu. Kirjoittelemme jokaiseen numeroon jotain ajankohtaista koulun arjesta. Uudessa numerossa  on juttu koulun lukuvuoden alkamisesta.

https://drive.google.com/file/d/0B3Fmtl4Ny6_-ZDEwN2VnbTZuZUU/view

Hesari kirjoitti viime viikolla jutun kouluisännästämme Merja Kimpimäestä.

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005336954.html

Oikein menestyksekästä alkanutta lukuvuotta toivottaen,

Arto Martikainen

Liikenneturvallisuus on yhteinen asia

Liikenneturvallisuus nostetaan aina vahvasti esille koulun alkamisen yhteydessä. Hyvä niin. Tuskin minkään asian pitäisi olla niin tärkeä kuin lasten ja nuorten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtimisen.

Me aikuiset tiedostamme kyllä, että esim. koulutie ei aina ole turvallinen. Lasten ja nuorten matkaan mahtuu monenlaisia vaaratekijöitä. Vapaa-ajalla harrastuksiin liikkuessaan nämä kansakuntamme tulevaisuuden toivot kohtaavat mahdollisesti vielä suurempia vaaratekijöitä. Tunnen suurta kunnioitusta niitä kansalaisia kohtaan, jotka löytävät aikaa osallistua koulujen alkamiseen ajoittuviin suojatiepäivystyksiin. Itse olin mukana viime syksynä, mutta tänä vuonna en muka löytänyt aikaa. Nyt jälkeenpäin hävettää.

Jos me aikuiset tiedostamme liikenteen lapsille ja nuorille aikaansaamat vaarat, niin miksi me sitten käyttäydymme kusipäisesti liikenteessä? Miksi emme noudata perusliikennesääntöjä, miksi ajamme jatkuvasti sitä pientä ”marginaalin mahtuvaa” n. 10 km ylinopeutta, miksi ohittelemme edessä ajavia autoja kielletyllä alueella, miksi parkkeeraamme näkyvyyttä rajoittaville paikoille jne.

Oma perspektiivini tähän teemaan on valitettavasti hyvin raju ja ajankohtainen. Vanhin tyttäreni joutui reilu viikko sitten Tuusulassa kolariin, jossa vantaalainen nuori mies osoitti täydellistä välinpitämättömyyttä muista tielläliikkujista. Todennäköisesti reilusti yli 100 km nopeus 50 km nopeusrajoitusalueella, ohittaminen kielletyllä alueella ja tien mutkan oikaiseminen liikenteenjakajan väärältä puolelta aikaansaivat rajun kolarin, jossa usean nuoren henki oli vaarassa. Nokkakolarilta vältyttiin osin tuurilla, osin kuljettajana olleen tyttäreni vaistomaisen ojaan suuntautuneen väistöliikkeen ansiosta. Törmäys oli voimaltaan valtava, minkä seurauksena viiden tytön auto pyöri katon kautta joitain kertoja ympäri, ja päätyi lopulta romuttuneena vastaantulevan kaistan puoleiselle pientareelle. Tällä kerralla selvittiin onneksi ilman kuolonuhreja, kenties kiitos sen, että auto oli vain kolmen viikon ikäinen ja turvatekniikaltaan ehdottoman ajantasainen. Jonkinlaisia fyysisiä vammoja tuollaisesta kolarista tietenkin tulee. Henkiset vammat ja traumat ja niiden vakavuus selviävät vasta tulevaisuudessa.

Edellä mainitsemaani tapahtumaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena.  Poliisi tekee tutkimuksensa ja oikeuslaitos johtopäätökset. Viha ja katkeruus kaahaajaa kohtaan on tällä hetkellä suuri. Huomaan, että oma suhtautumiseni asian vaihtelee päiväkohtaisesti. Kaahaaja ansaitsee ehdottomasti sen tuomion, mikä lain mukaan on tuleva.

Asia on itselleni vaikea. Koen kuitenkin, että itse olen tässä vain sivustaseuraaja. Kolarissa osallisina olleiden tyttöjen puolesta olen huolissani. Toivottavasti osaan itse olla riittävästi tyttäreni tukena.

Erityisesti minua mietityttää ja huolettaa se, mistä näitä tällaisia kuljettajia oikein syntyy? Kukaan ei varmasti synny välinpitämättömäksi kanssaihmisen hengestä. Missä vaiheessa nuoriin aikuisiin iskostuu liikenne- ja käyttäytymiskulttuuri, jossa MINÄ ITSE on tärkein. Muista ei tarvitse välittää. Koti, koulu, muu ympäristö – löytyykö vastuunottajia? Vai olisiko tämä nyt sellainen yhteinen savotta, jossa tarvitaan kaikkia lasten ja nuorten kanssa toimivia. Niin meitä koulussa työtä tekeviä kuin kotia ja muita lasten ja nuorten kanssa toimivia osapuolia.

Toinen tulokulma liikenneturvallisuuteen on se, että olen juuri parhaillaan aloittamassa toisen tyttäreni ajo-opetusta opetusluvalla. Osaisinko ottaa jotain perheeni kokemuksista opetukseksi ja näyttää aiempaa parempaa esimerkkiä? Itse sain kesäkuussa poliisilta huomautuksen lievästä ylinopeudesta Lahden kaupunkialueella. Sakkoa ei tullut, mutta huomautus kyllä. Kesällä vielä naureskelin tälle tyyliin ”sattuuhan noita”. Nyt tyttäreni kolarin läpikäyneenä otan asian vähän vakavammin. Ehkä omissa ajotavoissanikin on petraamista. 

Pidetään huolta lapsista ja nuorista. Jätetään itsekäs ajattelu ja hiljennetään vauhtia. Muulloinkin kuin päiväkotien, koulujen ja tien pientareella kököttävien peltipoliisien kohdalla.

Älkääkä ikinä enää kukaan tulko valittamaan minulle poliisin liikennevalvonnan pikkumaisuudesta.

Arto Martikainen

rehtori Havukosken koulu

Linkki:¨

Poliisin tehoisku keskiviikkona – kaikki Suomen peltipoliisit ovat päällä: ”Suurin määrä mitä koskaan on ollut ” http://www.is.fi/autot/art-2000005335558.html

Lupaan kehua! Uskallatko sinä luvata?

Lupaan kehua! Uskallatko sinä luvata?

Miten toivoisit itseäsi kohdeltavan työpaikalla?

Itse kukin palaamme taas kesän jälkeen takaisin töihin. Työpaikat ovat varmasti erilaisia, ja niissä on omat lainalaisuutensa. Oma perspektiivini on koulumaailmasta. Viime viikko oli itselläni kovin helppo, kun koululla ei ollut sihteeriä ja kouluisäntää lukuun ottamatta muita. Huomenna tulee johtoryhmä, ja tiistaina sitten aloitellaan koko henkilökunnan kanssa viimeiset kaksi suunnittelupäivää ennen lukuvuoden alkua. Oppilaat tulevat torstaina, ja siinähän se työrauha sitten onkin… Kiire alkaa ja aletaan odotella kevätjuhlaa. Yritämme selvitä hektisessä arjessa, emmekä osaa/jaksa huomioida hyviä asioita ympärillämme.

Mitäpä jos tänä vuonna kuitenkin tehtäisiin sellainen lupaus, että otettaisiin tavaksi kehua kollegaa/oppilasta/huoltajaa/vierailijaa/asiakasta tai IHAN KETÄ VAAN?

Aluksi voi olla vaikeaa, mutta loppupeleissä tulee varmasti kaikille hyvä mieli. Kehumisen paikkoja on taatusti joka päivä. enemmän kuin äkkiarvaamalta osaamme kuvitellakaan. Miksi me oikein olemme niin varovaisia? Nolaankohan nyt itseni, jos kehun tuota….

MINÄ LUPAAN TEHDÄ PARHAANI.

ÄLÄ SINÄKÄÄN TUKAHDUTA KEHUJASI!

#hyvintointi

#justimusfilms

#koulu

#peruskoulu

#opehommat

#reksihommat

#vantaa

Justimusfilms Ystävyyden patoumat

https://www.youtube.com/watch?v=VyK7ZDq0anw