Tehdään tulevaisuus liikunnallisemmaksi!

Tehdään tulevaisuus liikunnallisemmaksi!

Työntäyteisen syysloman jälkeen oli mukava viimein rauhoittua sunnuntaiaamuna kotona keittiöpöydän ääressä  ja klikata auki Hesarin artikkeli ”Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön”

Ai että mitkä VIBAT!

Kyseinen Hesarin juttu kertoo Lea Törnbergin luomasta LeaDo –mallista. Kehittäjänsä mukaan se osallistaa oppilaat ja opettajat yhteiseen tekemiseen. Kun koulu ei ole pelkkää istuskelua, oppilaiden lihasvoima ja liikkuvuus paranevat. Minunlaiseni liikunta-/urheiluhulluun nämä sanat upposivat kuin kuuma veitsi voihin. Liikunnan lisääminen koulupäivään on itselleni hyvin tärkeä asia. Näen sen sekä kansanterveydellisenä, oppilaiden koulupäivän aikaiseen jaksamiseen että yleiseen hyvinvointiin liittyvänä haasteena.

Hesarin juttu löytyy täältä

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005418377.html?share=b79aa7e4f782e3edb0e21c54fd4342d1

Lisää liikkumista kouluikäisille

Olen monen muun kanssa ollut jo vuosia huolissani sitä, etteivät suomalaiset koululaiset liiku riittävästi. Oma perspektiivini on lähinnä yläkouluikäisistä, joista suuri osa ei harrasta lihaskuntoa tai kestävyyttä kehittävää liikuntaa viikkotasolla riittävästi. Koulu, alueen seurat, koti… Kaikki me voimme tehdä osamme näissä talkoissa. Urheiluseurat tarjoavat onneksi nykyään paljon myös ns. matalan kynnyksen liikuntatoimintaa, jonka ansiosta nuoret saadaan liikuntaharrastusten pariin. Hyvä esimerkki tällaisesta matalan kynnyksen liikuntatoiminta järjestävästä seurasta on Koivukylän Palloseura KoiPS.

Olen usein pohtinut sitä, mitä me yläkoulussa voisimme tehdä?

Meillä yläkouluissa on vielä melkoisesti tehtävää liikunnallisen koulupäivän luomisessa:

- avataan koulun liikuntatilat oppilaille aamuisin ennen koulun alkua

- jokaisella välitunnilla on mahdollisuus hyödyntää liikuntatiloja

- välitunneilla on oppilaiden/opettajien ohjaamaa liikuntatoimintaa

- välitunneilla on tarjolla liikunta- ja muuta kerhotoimintaa

- koulupäivän jälkeen oppilaat jatkavat koulupäiväänsä koulun liikuntakerhoissa

jne. jne.

Edellä kuvattu kuulostaa helpolta, mutta käytännön toteutus on hankalaa. Uskokaa pois. On yritetty.

Entäpä nuo tämän kirjoitukseni innoittajana toimineen Hesarin artikkelin mainitsemat oppituntien aikaiset liikuntatuokiot?

Yläkoulun oppilaalta vaaditaan läsnäoloa ja opiskelua oppitunneilla 30h/vko (=1350 minuuttia viikossa). Tuo kokonaisaika on toki jaettu pienempiin kokonaisuuksiin. Esim. meillä Havukosken koulussa oppilailla on pääsäätöisesti 90 min mittaisia opetustuokioita, joskus 45 min. Miettikääpä kuinka moni teistä aikuisista jaksaisi keskittyä itsellenne uusiin, osin vaikeisiinkin ja suurta keskittymistä vaativiin asioihin yhtäjaksoisesti ilman taukoja tuon vaadittavan 90 min ajan? En minä ainakaan. Alkaisi varmasti jo ajatus ja tekeminen harhailla.

Toki tuossa edellä mainitussa kokonaistuntimäärässä olivat mukana myös toiminnallisemmat aineet kuten liikunta, käsityö, kotitalous jne.  Kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla näitä taito- ja taideaineita ei kuitenkaan ole enää niin paljon kuin aiemmilla luokilla, sillä akateemisempien oppiaineiden tuntimäärät nousevat hallitsevammaksi.

Vaadimmeko oppilailta jotain sellaista, johon emme itsekään kykenisi?

Liikuntatauko katkaisee mukavasti pitkän opiskelutuokion. Onko se oikeasti keneltäkään pois, jos välillä piipahdamme ulkona jaloittelemassa, vedämme muutaman leuan rekillä, päästämme oppilaat hetkeksi pelaamaan pingistä, pelaamme nopean 5 min. futismatsin tms.? Osa opettajista jo toteuttaakin onneksi tätä.

LeaDo

Moni saattaa sanoa, että olenhan minäkin tuota samaa ajattelut. Siis sitä oppilaiden liikuttamista. Mutta niinpä juuri – mikset toteuttanut? Olen todella onnellinen siitä, että opetusalalta on viimeisen vuoden-parin aikaan nousut esille useampiakin merkittäviä innovaatioita. Toivottavasti osaamme tulevina vuosina nostaa esille vielä nykyistäkin radikaalimpia ideoita suomalaisen koulujärjestelmän uudistamiseksi. Muutama idea on omassakin taskussa muhimassa…

Ei todellakaan pidä ajatella, että nykyinen riittää.  Tehdään tulevaisuus paremmaksi!

Kiitos Lea Törnberg! Tätä lisää.

Havukosken koulun rehtorin kuukausikirje elokuu 2017

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje elokuu 2017

#havis30vuotta

Harvoin olen lähtenyt yhtä hyvillä mielin ja suu leveässä hymyssä työpaikalta kotiin, kuin lauantaina työpäivän jälkeen.

Lauantai 27.8. oli kodin- ja koulun yhteistyöpäivä kaikissa Vantaan peruskouluissa. Teemana Vantaalla oli n. 100 päivää #Suomi100 juhlapäivään. Erinomainen syy juhlia. Tämä on teema, joka myös Haviksella näkyy kuluvan lukuvuoden aikana.

Otimme kuitenkin (Havislaiseen tapaan) vapauden poiketa annetusta aiheesta, ja keskityimme pääosin #havis30vuotta juhlintaan. Havukosken koulu nimittäin vietti lauantaina 30-vuotisjuhliaan. Synttärit vietettiin työpäivän merkeissä. Oppilaille, huoltajille ja muille vieraille oli tarjolla erilaisia toinen toistaan kiehtovampia pajoja. Pajoina oli tarjolla

- Heliumpallopaja

- Havis räppää –biisipaja

- Havukoskikävely

- Lapiot heilumaan arkeologipaja

- Tekstiiligraffiti–paja

- Pihamaalaus–paja

- Unelmien koulupiha –paja

- Havukosken koulun aikalaatikko–paja

Auditoriossa järjestetyssä kaikille yhteisessä osuudessa oppilaat haastattelivat Havukosken koulun ensimmäistä rehtoria Airi Kansasta ja kouluisäntä Merja Kimpimäkeä. Auditoriotilaisuuden huipensi Haviksen jo eläkepäiviä viettämään siirtyneen äidinkielen opettajan Teija Sonkkilan laatiman koulun historiikin julkistaminen. Havukosken koulun 30-vuotishistoriikin löydät linkistä https://havukoskenkoulu.wordpress.com/info/historia/

Kuvia juhlista löydät Twitteristä ja Instagramista #havis30vuotta

Seuraamalla Twitteriä ja Instagramia pysyt muutoinkin perillä koulun arjen tapahtumista!

Twitter

@haviksenkoulu  #havis30vuotta

Jos et ole mukana Instagramissa, voit selata kuvia https://twitter.com/haviksenkoulu

Instagram

@havukoskenkoulu  #havis30vuotta

Jos et ole mukana Instagramissa, voit selata kuvia https://www.instagram.com/havukoskenkoulu/

Kiitos kaikille #havis30vuotta juhlien onnistumisen eteen työtä tehneille. En lähde erikseen kiittämään ketään, sillä tämä oli koko kouluyhteisön ponnistus. Suuri kiitos kaikille!

Havis medioissa

Havukosken koulu on ollut esillä viimeisen viikon aikana useissa tiedotusvälineissä:

Havukosken koulu on Koivukylän lähisanomien kummikoulu. Kirjoittelemme jokaiseen numeroon jotain ajankohtaista koulun arjesta. Uudessa numerossa  on juttu koulun lukuvuoden alkamisesta.

https://drive.google.com/file/d/0B3Fmtl4Ny6_-ZDEwN2VnbTZuZUU/view

Hesari kirjoitti viime viikolla jutun kouluisännästämme Merja Kimpimäestä.

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005336954.html

Oikein menestyksekästä alkanutta lukuvuotta toivottaen,

Arto Martikainen

Liikenneturvallisuus on yhteinen asia

Liikenneturvallisuus nostetaan aina vahvasti esille koulun alkamisen yhteydessä. Hyvä niin. Tuskin minkään asian pitäisi olla niin tärkeä kuin lasten ja nuorten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtimisen.

Me aikuiset tiedostamme kyllä, että esim. koulutie ei aina ole turvallinen. Lasten ja nuorten matkaan mahtuu monenlaisia vaaratekijöitä. Vapaa-ajalla harrastuksiin liikkuessaan nämä kansakuntamme tulevaisuuden toivot kohtaavat mahdollisesti vielä suurempia vaaratekijöitä. Tunnen suurta kunnioitusta niitä kansalaisia kohtaan, jotka löytävät aikaa osallistua koulujen alkamiseen ajoittuviin suojatiepäivystyksiin. Itse olin mukana viime syksynä, mutta tänä vuonna en muka löytänyt aikaa. Nyt jälkeenpäin hävettää.

Jos me aikuiset tiedostamme liikenteen lapsille ja nuorille aikaansaamat vaarat, niin miksi me sitten käyttäydymme kusipäisesti liikenteessä? Miksi emme noudata perusliikennesääntöjä, miksi ajamme jatkuvasti sitä pientä ”marginaalin mahtuvaa” n. 10 km ylinopeutta, miksi ohittelemme edessä ajavia autoja kielletyllä alueella, miksi parkkeeraamme näkyvyyttä rajoittaville paikoille jne.

Oma perspektiivini tähän teemaan on valitettavasti hyvin raju ja ajankohtainen. Vanhin tyttäreni joutui reilu viikko sitten Tuusulassa kolariin, jossa vantaalainen nuori mies osoitti täydellistä välinpitämättömyyttä muista tielläliikkujista. Todennäköisesti reilusti yli 100 km nopeus 50 km nopeusrajoitusalueella, ohittaminen kielletyllä alueella ja tien mutkan oikaiseminen liikenteenjakajan väärältä puolelta aikaansaivat rajun kolarin, jossa usean nuoren henki oli vaarassa. Nokkakolarilta vältyttiin osin tuurilla, osin kuljettajana olleen tyttäreni vaistomaisen ojaan suuntautuneen väistöliikkeen ansiosta. Törmäys oli voimaltaan valtava, minkä seurauksena viiden tytön auto pyöri katon kautta joitain kertoja ympäri, ja päätyi lopulta romuttuneena vastaantulevan kaistan puoleiselle pientareelle. Tällä kerralla selvittiin onneksi ilman kuolonuhreja, kenties kiitos sen, että auto oli vain kolmen viikon ikäinen ja turvatekniikaltaan ehdottoman ajantasainen. Jonkinlaisia fyysisiä vammoja tuollaisesta kolarista tietenkin tulee. Henkiset vammat ja traumat ja niiden vakavuus selviävät vasta tulevaisuudessa.

Edellä mainitsemaani tapahtumaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena.  Poliisi tekee tutkimuksensa ja oikeuslaitos johtopäätökset. Viha ja katkeruus kaahaajaa kohtaan on tällä hetkellä suuri. Huomaan, että oma suhtautumiseni asian vaihtelee päiväkohtaisesti. Kaahaaja ansaitsee ehdottomasti sen tuomion, mikä lain mukaan on tuleva.

Asia on itselleni vaikea. Koen kuitenkin, että itse olen tässä vain sivustaseuraaja. Kolarissa osallisina olleiden tyttöjen puolesta olen huolissani. Toivottavasti osaan itse olla riittävästi tyttäreni tukena.

Erityisesti minua mietityttää ja huolettaa se, mistä näitä tällaisia kuljettajia oikein syntyy? Kukaan ei varmasti synny välinpitämättömäksi kanssaihmisen hengestä. Missä vaiheessa nuoriin aikuisiin iskostuu liikenne- ja käyttäytymiskulttuuri, jossa MINÄ ITSE on tärkein. Muista ei tarvitse välittää. Koti, koulu, muu ympäristö – löytyykö vastuunottajia? Vai olisiko tämä nyt sellainen yhteinen savotta, jossa tarvitaan kaikkia lasten ja nuorten kanssa toimivia. Niin meitä koulussa työtä tekeviä kuin kotia ja muita lasten ja nuorten kanssa toimivia osapuolia.

Toinen tulokulma liikenneturvallisuuteen on se, että olen juuri parhaillaan aloittamassa toisen tyttäreni ajo-opetusta opetusluvalla. Osaisinko ottaa jotain perheeni kokemuksista opetukseksi ja näyttää aiempaa parempaa esimerkkiä? Itse sain kesäkuussa poliisilta huomautuksen lievästä ylinopeudesta Lahden kaupunkialueella. Sakkoa ei tullut, mutta huomautus kyllä. Kesällä vielä naureskelin tälle tyyliin ”sattuuhan noita”. Nyt tyttäreni kolarin läpikäyneenä otan asian vähän vakavammin. Ehkä omissa ajotavoissanikin on petraamista. 

Pidetään huolta lapsista ja nuorista. Jätetään itsekäs ajattelu ja hiljennetään vauhtia. Muulloinkin kuin päiväkotien, koulujen ja tien pientareella kököttävien peltipoliisien kohdalla.

Älkääkä ikinä enää kukaan tulko valittamaan minulle poliisin liikennevalvonnan pikkumaisuudesta.

Arto Martikainen

rehtori Havukosken koulu

Linkki:¨

Poliisin tehoisku keskiviikkona – kaikki Suomen peltipoliisit ovat päällä: ”Suurin määrä mitä koskaan on ollut ” http://www.is.fi/autot/art-2000005335558.html

Lupaan kehua! Uskallatko sinä luvata?

Lupaan kehua! Uskallatko sinä luvata?

Miten toivoisit itseäsi kohdeltavan työpaikalla?

Itse kukin palaamme taas kesän jälkeen takaisin töihin. Työpaikat ovat varmasti erilaisia, ja niissä on omat lainalaisuutensa. Oma perspektiivini on koulumaailmasta. Viime viikko oli itselläni kovin helppo, kun koululla ei ollut sihteeriä ja kouluisäntää lukuun ottamatta muita. Huomenna tulee johtoryhmä, ja tiistaina sitten aloitellaan koko henkilökunnan kanssa viimeiset kaksi suunnittelupäivää ennen lukuvuoden alkua. Oppilaat tulevat torstaina, ja siinähän se työrauha sitten onkin… Kiire alkaa ja aletaan odotella kevätjuhlaa. Yritämme selvitä hektisessä arjessa, emmekä osaa/jaksa huomioida hyviä asioita ympärillämme.

Mitäpä jos tänä vuonna kuitenkin tehtäisiin sellainen lupaus, että otettaisiin tavaksi kehua kollegaa/oppilasta/huoltajaa/vierailijaa/asiakasta tai IHAN KETÄ VAAN?

Aluksi voi olla vaikeaa, mutta loppupeleissä tulee varmasti kaikille hyvä mieli. Kehumisen paikkoja on taatusti joka päivä. enemmän kuin äkkiarvaamalta osaamme kuvitellakaan. Miksi me oikein olemme niin varovaisia? Nolaankohan nyt itseni, jos kehun tuota….

MINÄ LUPAAN TEHDÄ PARHAANI.

ÄLÄ SINÄKÄÄN TUKAHDUTA KEHUJASI!

#hyvintointi

#justimusfilms

#koulu

#peruskoulu

#opehommat

#reksihommat

#vantaa

Justimusfilms Ystävyyden patoumat

https://www.youtube.com/watch?v=VyK7ZDq0anw

RENTOUTTAVAA KESÄÄ KAIKILLE LASTEN JA NUORTEN KANSSA TYÖSKENTELEVILLE

RENTOUTTAVAA KESÄÄ KAIKILLE LASTEN JA NUORTEN KANSSA TYÖSKENTELEVILLE

Kiitos kaikille päättyneestä lukuvuodesta 2016-2017!

Taas on yksi lukuvuosi on saatu päätökseen. Oppilaat saatiin kesälaitumille jo kohta kolme viikkoa sitten. Osa opettajakunnasta on piipahtanut koululla erilaisia asioita hoitamassa, koulusihteeri yrittänyt pysyä ajatuksenjuoksuni perässä ja kouluisäntä on tehnyt viimeisiä valmisteluja, jotta voimme laittaa koulun ovet säppiin suunnatessamme itsekin kesälomalle. Nyt on aika sulkea oma kone, ja aloittaa kesäloma.

Päättynyt lukuvuosi oli itselläni järjestyksessään jo 22. Perspektiiviä on siis ehtinyt kertyä. Moni asia on muuttunut matkan varrella, ja suurin osa asioista toki positiiviseen toki suuntaan. Yksi asia minua kuitenkin huolettaa kasvavassa määrin: Kuinka lasten ja nuorten kanssa työtä tekevät jaksavat työssään?

Meillä Havukosken koulussa tehtiin kuluvana lukuvuonna työympäristön arviointi- ja opiskeluympäristön arviontikyselyt henkilökunnalle, oppilaille (https://drive.google.com/file/d/0Byc99yAWK5yedXNJQUhXWFlEdm8/view) ja oppilaiden huoltajille (https://drive.google.com/file/d/0Byc99yAWK5yeTW8zSEx2cVVNWk0/view). Niissä nousi esille monia syvällisemmän tarkastelun arvoisia asioita. Nyt ja aiemmin tekemissämme työhyvinvointikyselyissä nousee aina esille vakavia merkkejä siitä, että henkilökunnan jaksaminen on koetuksella. Työkiire, huoli oppilaiden oppimisesta, henkilökohtaiset kehittymispaineet, kiittämättömyyden ja riittämättömyyden tunne jne. Nämä on otettava vakavasti. Työhyvinvointi tulee mielestäni nostaa nykyistä enemmän keskiöön.

Työ peruskoulussa ei ole helppoa. Joku mainitsee heti pitkät lomat, mutta miettikääpä ihan tosissanne sitä arkea, jossa peruskoulun opettaja tekee työtään. Uuden opetussuunnitelman vaatiman osaamisen hankkiminen, digiloikkiminen, oppilashuollollisten töiden määrän jatkuva ja tuntuva kasvu, alituinen kiire, riittämättömyyden tunne, positiivisten kokemusten vähäisyys jne. Lisäksi meistä jokainen tietää (ja toivottavasti myös tunnustaa) myös sen, että aikuisiän kynnyksellä olevien murkkujen kanssa oleminen ei ylipäätään ole maailman helpoin homma. Uskallanpa väittää, että suurin osa teistä lukijoista on tuskaillut tämän asian kanssa.

Jokainen tarvitsee työssään positiivisia, voimaannuttavia kokemuksia. Itse yritän muistaa tämän, ja jakaa kiitosta aina tilaisuuden tullen. Jälleen päättynyttä vuotta taakse päin peilaten, huomaan kuitenkin, että kiitosta olisi voinut jakaa enemmänkin. Kiittämisen aiheita varmasti oli. Miksi en osannut jakaa kiitosta sillä hetkellä, kun sen paikka olisi ollut?

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin tunnustaa, että myöskään koulun johto ei työssään juurikaan saa kiitosta. Hieman kärjistäen voisi todeta seuraavaa: Hyvin sujuvat asiat ovat itsestäänselvyyksiä, mutta haasteiden ratkaisemattomuus on rehtorin ja/tai koulu johtoryhmän vika. ”Miksei ne tällekään asialle tee mitään?” Rehtori jää kouluyhteisössä usein ulkopuoliseksi hallintovirkamieheksi, jonka tehtäväksi jää kaiken kuonan vastaanottaminen ja sen perkaaminen. Luokkatyöskentelyn hyvä vire, positiivinen, onnistumisia sisältävä ja yhteisöllistä hyvinvointia lisäävä arki jää rehtorille usein valitettavan vieraaksi.

Mistä siis ne kaikkien tarvitsemat positiiviset ”kiksit”? Kulunut vuosi oli mielenkiintoinen monella tavalla. Omaa tekemisen draivia lisäsi tieto siitä, että Havukosken koulu tullaan peruskorjaamaan lukuvuoden 2018-2019 aikana. Eikä nyt puhuta pelkästä teknisestä perusparannuksesta, vaan myös toiminnallisten muutosten hakemisesta koulurakennuksen tiloja uudella tavalla tarkastelemalla ja rakentamalla. Tulevat vuodet tulevat olemaan ammatillisesti mielenkiintoisia ja haastavia, minkä huomaan lisänneen työmotivaatiotani selvästi. Odotan innolla seuraavaa lukuvuotta.

Olen parin viikon aikana pohtinut sitä, mikä on päällimmäisin ja vahvin muisto lukuvuodesta. Huomaan, että kaikesta hienosta lukuvuoden aikana tapahtuneesta huolimatta ajatukseni palaavat toistuvasti syyslukukauden lopulla tapahtuneeseen koulumme entisen oppilaan kohtaamiseen. Useamman vuoden takainen oppilas tuli tuolloin juttusilleni, pyytäen anteeksi sitä, että oli antanut minulle tappouhkauksen silloin peruskouluaikanaan. Kyseistä asiaa käsiteltiin tuolloin isolla koneistolla, kuten asiaan kuuluu. Poliisikin oli mukana kuvioissa. Arvostan erittäin suuresti sitä, että nyt jo aikuisikään kasvaneella nuorella oli sisua tulla keskustelemaan asiasta henkilökohtaisesti. Respect!

Kävimme mukavan keskustelun kyseisen nuoren nykytilanteesta ja tulevaisuudensuunnitelmista sekä kouluttautumissuunnitelmista. Toivotin hänelle vilpittömästi onnea tulevan elämään. Keskustelun jälkeen olin itse asiassa aika täpinöissäni. Taisin muutamalle ensimmäisenä vastaan tulleelle työkaverille mainitakin asiasta. Ei tässä siis ihan turhaa työtä tehdä. Jumankauta kun tämä on hienoa työtä!

Sinä lasten ja nuorten kanssa työtä tekevä

Työssäsi näet monenlaista: Lasten ja nuorten laiminlyöntiä ja kaltoin kohtelua, vanhempien välinpitämättömyyttä lapsen hyvinvoinnista, valtaisaa itsekkyyttä, voimattomuutta teinikapinan edessä, kyvyttömyyttä asettaa nuorelle rajoja, vanhempien masennuksen oireita, masennuksen suoran vaikutuksen lapsensa elämään, perheiden vähävaraisuutta, päihteidenkäyttöä ja muuta vanhempien voimattomuutta. Oppilaat aika harvoin muistavat myöskään kiittää sinua vaivannäöstäsi, tuntien suunnittelusta ja läsnäolostasi. Olet opettajana (oppilaiden mielestä) usein enemmän häiritsemässä oppilaiden kouluviihtyvyyttä kuin tukemassa sitä.  Lisäksi arkeesi kuuluvat rasismi eri muodoissaan, sovinismi, epärealistiset odotukset jatko-opinnoista jne.

Lasten ja nuorten kanssa työtä tekevänä koet usein voimattomuuden tunteen. Tiedät yksittäisen nuoren taustalla olevat ongelmat, mutta sinulla ei välttämättä ole suoria mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan. Yrität vain löytää jonkinlaisen välittömään arkeen helpottavasti vaikuttavan tavan toimia, vaikka tiedätkin, ettei se ratkaise monimutkaista ongelmavyyhtiä.

Huomaathan kuitenkin, että näet myös onnistumisia, oppimista ja vilpitöntä valoa, jota oppiva nuori jakaa ympäristöönsä. Koet hillitöntä nuorten tulevaisuuden toivojen kasvuun ja kehitykseen liittyvää riemukasta valoa. Saat olla mukana kokemassa tuhansien lasten ja nuorten kasvutarinaa iloiten useista pienistä ja suurista onnistumisista. Olet siis myös jossain mielessä etuoikeutettu.

Toivon sinulle jaksamista. Teet mittaamattoman arvokasta työtä päiväkodissa, koulussa, harrastus- ja vapaa-ajantoiminnassa ja erilaisissa muissa lasten ja nuorten elämää koskettavissa tehtävissä.

Saatat olla palkkatyössä toimiva tai vapaaehtoispohjalta lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen ponnistelevat. Teitä kaikkia tarvitaan.

Kiitos sinulle!

Valitettavan harvoin saa kiitosta tekemästäsi työstä. Jonkinlainen outo (suomalainen) perusajatus on nimittäin se, että onnistumisista ei muisteta kiittää, mutta pienet puutteet osataan kyllä osoittaa välittömästi.

Leipänsä voisi hankkia helpommallakin. Teet tärkeää työtä. Puolustusvoimien vuosikymmenen vaihteen rekrytointi-slogania lainatakseni: Teet työtä, jolla on merkitystä. Toivottavasti osaat löytää arjessasi ne työhösi liittyvät positiiviset asiat.

Tulevaisuus on nuorissa. Jokainen tähänastinen sukupolvi on ollut vanhempiaan fiksumpi, tietävämpi ja kykenevämpi. Tähän uskoen ja luottaen haluan toivottaa kaikille menestyksekästä tulevaisuuttaa.

Nyt on aika lomailla. Rentoutua ja ladata akkuja.

Jaksamista ensi lukuvuoteen. Teet tärkeää työtä, kiitos siitä!

Arto Martikainen

rehtori

Havukosken koulu

#opehommat #lapset #kasvatus

Kouluvuoden jännittävin päivä - yhteishaun tulokset tulivat

Kouluvuoden jännittävin päivä - yhteishaun tulokset tulivat

Tämä viikko oli taas yksi peruskouluvuoden tärkeimmistä viikoista. Eilen torstaina 15.6. nimittäin julkistettiin tämän vuoden yhteishaun tulokset. Yhteishaun tulosten julkistamispäivä on jännittävä päivä. Huomaan, että vyötärölle kertyvät vuodetkaan eivät poista sitä kivasti kihelmöivää jännitystä, joka kuplii aina ennen kuin kuulen opinto-ohjaajalta oman koulumme oppilaiden sijoittumisesta jatko-opintoihin.

Yhteishaun voi ajatella koko peruskoulun aikaisen puurtamisen palkintona. Joku iloitsee, joku joutuu pettymään. Joku pystyi loppupuristukseen ysiluokalla, joku toinen taas alisuoritti. Onnistumisissa on mukava myötäelää, epäonnistumiset tekevät itsellekin aina yhtä kipeää. Iloitsen tänäkin vuona siitä, että Havukosken koulun oppilaista valtaosa pääsi haluamiinsa kouluihin. Osalla natsasi ykkösvalinta, toisilla kakkosvaihtoehto.

Suomen peruskouluissa on ammattitaitoinen opinto-ohjaus. Omassa koulussanikin opinto-ohjaaja yhdessä luokanohjaajien, aineen- ja erityisopettajien kanssa on tehnyt hiki hatussa töitä oppilaiden vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden selvittämiseksi. Joillain on jo seiskaluokalle tultaessa selvää, mihin he ”isona” ryhtyvät, suurella osalla taas ei ole minkäänlaista ajatusta tulevasta. Tukea tarvitsevia oppilaita on tuettu opinnoissa monin eri tavoin. Yleensä lopputulos on hyvä. Käytännössä peruskoulun päättötodistuksen saa 100% oppilaistamme.

Peruskoulun yläluokkien aikana opintoihin kuuluu TET-jaksoja (työelämään tutustuminen). Nämä lyhyet työhön tutustumiset yhdessä erilaisiin koulutus- ja ammattialoihin tutustumisten kanssa auttavat nuoria tekemään todennäköisesti siihenastisen elämänsä suurinta päätöstä, jatko-opiskelupaikan valintaa.

Kiitos kuuluu tietenkin opinto-ohjaajalle ja henkilökunnalle. Erityisesti kiitos kuuluu kuitenkin oppilaille itselleen, jotka ovat jaksaneet puurtaa oman tulevaisuutensa eteen. Kiitos myös vanhemmille. Osa oppialista tarvitsee vanhempiensa tuke. Onneksi sitä on yleensä saatavilla.

Lapset oppivat vanhemmiltaan arvoja, asenteita ja käyttäytymismalleja

Samalla kun voin iloita suurimman osan puolesta, tulee kuitenkin ajatuksiin myös se pieni joukko suomalaisia nuoria, jotka eivät pääse jatko-opintoihin. Huolestuttavaa on erityisesti se, että osalle peruskoulun päättävistä nuorista jatko-opiskelu tai sijoittuminen työelämään ja paikan löytäminen  yhteiskunnassa ei ole merkityksellistä. Vastaukseksi saattaa tulla ”aivan sama”. Tätä ei voi hyväksyä, sillä ilman minkäänlaista koulutusta ei ole juurikaan töitäkään tarjolla.

Tähän teemaan liittyen luin tällä viikolla erinomaisen artikkelin ”Vanhempien huono-osaisuus voi katkaista lapsen koulupolun”. Turun Yliopiston erikoistutkija, dosentti Johanna Kallio pohtii siinä monipuolisesti sitä, miksi jotkut eivät pääse opinnoissa eteenpäin seuraavalle portaalle. Hän nostaa keskiöön lapsuuden kasvuympäristön tulevaisuuden koulupolun viitoittajana.  

Artikkeli löytyy Uutistamosta os. https://www.uutistamo.fi/vanhempien-huono-osaisuus-voi-katkaista-lapsen-koulutuspolun/

Kannattaa ehdottomasti lukea.

Havukosken koulun rehtorin kuukausikirje toukokuu 2017

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje toukokuu 2017

Koulun peruskorjaus ja väistötilat

Havukosken koulun peruskorjaus toteutetaan lukuvuoden 2018-2019 aikana.

Koulussa tehdään iso peruskorjaus, jossa tullaan toteuttamaan erilaisten teknisten osakorjausten lisäksi myös laajoja uuden opetussuunnitelman ja oppimisympäristön tarvitsemia tilamuutoksia. Sähkö-, teknisten turva- ja automaatiojärjestelmien sekä valaistuksen osalta peruskorjaus on mittava. Rakennuksen ulkoikkunat uusitaan ja pihan turvallisuutta parannetaan pysäköinnin siirtämisellä kokonaisuudessaan yläpihan puolelle. Opetustilojen tilamuutosten myötä koulurakennus vastaa paremmin uuden opetussuunnitelman vaatimuksia, ja mahdollistaa aiempaa paremmin vuorovaikutuksen ja yhteistyön eri opetusryhmien välillä sekä mahdollistaa erilaiset pedagogiset ratkaisut.

Teknisesti rakennus on kohtalaisessa kunnossa, mutta toimii esim. ilmanvaihdon osalta vain yhden ilmanvaihtokoneen varassa. Ilmanvaihto tullaan jakamaan kolmeen erilliseen alueeseen, joita jokaista palvelee erillinen ilmanvaihtokone.

Koulussa on ollut sisäilmaongelmia, joita on korjattu rakenteellisten tiivistystöiden avulla vuosina 2014-2016. Keväällä 2014 koulu oli kevätlukukauden ajan suljettuna korjausten vuoksi.

Havukosken koulun opetus siirtyy lukuvuodeksi 2018-2019 Tikkurilan keskustaan, osoitteeseen Lummetie 2. Tilat sijaitsevat Tikkurilan kirjaston välittömässä läheisyydessä. Jos koulumatkan pituudeksi muodostuu yli 5 kilometriä, oppilas on oikeutettu koululaismatkalippuun. Kyseisissä tiloissa on aikaisemmin toiminut Metropolia ammattikorkeakoulu. 

Opetusjärjestelyistä lukuvuonna 2018-2019 tullaan tiedottamaan ensi lukuvuoden aikana. Väistötiloissa vietettävän lukuvuoden opetusjärjestelyjen suunnittelussa tullaan kuulemaan myös oppilaita.

Kaarinan ja Kimmon viimeinen lukuvuosi

Kaksi koulumme pitkäaikaista opettajaa, Kaarina Kauppinen ja Kimmo Pekkanen, jättävät Havukosken koulun nyt päättyvän lukuvuoden jälkeen.Kaarina jää pitkän opettajauran jälkeen ansaitulle eläkkeelle, Kimmo siirtyy jatkamaan opetustyötä toiseen kouluun.

Koulun henkilökunta ja oppilaat kiittävät lämpimästi Kaarinaa ja Kimmoa  vuosista Havukosken koulussa.

Uusi lukuvuosi alkaa to 10.8. klo 9.00.

Uusi lukuvuosi aloitetaan to 10.8. klo 9.00 luokanohjaajan luokasta. Kuudensien ja seitsemänsien luokkien päivä alkaa auditoriotilaisuudella.

Lauantaityöpäivä ja Havukosken koulun 30-vuotisjuhla

Merkitsethän kalenteriisi la 26.8.! Tuolloin Haviksella vietetään koulun 30-vuotisjuhlia. Koulupäivän ohjelma valmistuu elokuun alussa.

Rehtorin kiitos

Kiitos teille kaikille tästä päättyvästä lukuvuodesta. On ollut miellyttävää työskennellä kanssanne koulun arjessa ilonaiheiden ja haasteiden parissa.

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille!

Arto Martikainen

rehtori Havukosken koulu 

artomartikainen.blogspot.fi

https://havukoskenkoulu.wordpress.com/

twitter: @MartikainenArto

instagram: @martikainenarto