Tiedote 11.5.2017

Havukosken koulun remontti alkaa kesällä 2018

Havukosken koulun peruskorjauksen remonttisuunnitelma on teknisen lautakunnan ja opetuslautakunnan käsittelyssä ensi viikolla. Suunnitelman mukaan koulutiloille esitetään teknistä osakorjausta sekä laajoja uuden opetussuunnitelman ja oppimisympäristön tarvitsemia tilamuutoksia.

Teknisesti rakennus on kohtalaisessa kunnossa, mutta toimii esim. ilmanvaihdon osalta vain yhden ilmanvaihtokoneen varassa. Ilmanvaihto esitetään jaettavaksi kolmeen alueeseen, joita jokaista palvelee erillinen ilmanvaihtokone.

Rakennuksessa on ollut sisäilmaongelmia, joita on korjattu rakenteellisten tiivistystöiden avulla vuosina 2014-2016. Koulun keittiö on valmistuskeittiö, jossa valmistetaan n. 800 ruoka-annosta päivittäin, mutta keittiötilat ovat ahtaat eivätkä toiminnallisesti vastaa nykypäivän vaatimuksia.

Koulurakennuksen keskellä on 300 hengen auditorio, jota koulu voi hyödyntää opetustyössä vähän. Hankesuunnitelmassa esitetään auditorion näyttämön muuttamista ruokasaliksi, koska nykyinen ruokasali on tilamitoitukseltaan riittämätön. Näin hyväkuntoinen auditoriotila voidaan säästää, mutta isoa näyttämötilaa voidaan hyödyntää tehokkaammin. Opetustilojen tilamuutosten myötä koulurakennus vastaa paremmin uuden opetussuunnitelman vaatimuksia, ja mahdollistaa aiempaa paremmin vuorovaikutuksen ja yhteistyön eri opetusryhmien välillä sekä mahdollistaa erilaiset pedagogiset ratkaisut.

Sähkö-, teknisten turva- ja automaatiojärjestelmien sekä valaistuksen osalta peruskorjaus on mittava. Rakennuksen ulkoikkunat uusitaan ja pihan turvallisuutta parannetaan pysäköinnin siirtämisellä kokonaisuudessaan yläpihan puolelle.

Koko Havukosken koulun opetus siirtyy lukuvuodeksi 2018-2019 Tikkurilan keskustaan, osoitteeseen Lummetie 2. Vuokrasopimus on teknisen lautakunnan käsittelyssä ensi viikolla. Tilat sijaitsevat Tikkurilan kirjaston välittömässä läheisyydessä. Jos koulumatkan pituudeksi muodostuu yli 5 kilometriä, oppilas on oikeutettu koululaismatkalippuun. Kyseisissä tiloissa on aikaisemmin toiminut Metropolia ammattikorkeakoulu. 

Opetusjärjestelyistä lukuvuonna 2018-2019 tullaan tiedottamaan myöhemmin ensi lukuvuoden aikana. Väistötiloissa vietettävän lukuvuoden opetusjärjestelyjen suunnittelussa tullaan kuulemaan myös oppilaita ja heidän huoltajiaan.

Yhteistyöterveisin,

Arto Martikainen

Havukosken koulun rehtori

050 3146307

Yhtenäiskulttuurin aika on ohi - koulussakin 

Luin aamulla mielipidekirjoituksen (HS 7.5.2017), jossa kriritisoitiin sitä, että älypuhelimien sovelluksia on jo liikaa. Joo, näin varmaan on. Jäin pohtimaan asiaa. Mielipidekirjoituksessa oli kyllä vahva pointtinsa, jonka myös minä allekirjoitan.

Lukuiset ja laadultaan erilaiset sovellukset ovat varmasti haaste osalle ihmisistä. Monille käyttäjäryhmille pitäisi yhä edelleen kehittää helppokäyttöisempiä palveluita, enkä nyt puhu vain lapsista tai ikäihmisistä. Kyllä meillä keski-ikäisilläkin on omat hasteemme tässä nykyisessä digimaailmassa.

Mielipidekirjoituksen luettuani huomasin jostain syystä pohtivani suomalaista koulukulttuuria ja erityisesti peruskoulun yhtenäiskulttuuria. Oli nimittäin aika, jolloin opettajien koulutustausta oli varsin homogeeninen. Lähes kaikki kouluun töihin hakeutuneet opettajat olivat kouluttautuneet saman kaavan mukaan jossakin Suomen yliopistoista. Ei juurikaan löytynyt ulkomailla vaihto-oppilasvuottaan viettäneitä tai muusta syystä ulkomailla opiskelleita (siis muualla kuin USA:ssa vaihto-oppilasvuotensa viettäneitä).  Oli aika, jolloin opettajien työhistoria oli hyvin homogeeninen. Ensin lyhyitä sijaisuuksia kouluissa, sitten asettuminen johonkin määräaikaiseen sijaisuuteen, ja sitä kautta sitten kiinni viransyrjään. Oli myös aika, jolloin suurten oppikirjakustantajien hyvämaineiset oppikirjat olivat monelle opettajalle lähes yhtä kuin opetussuunnitelma. Oli aika, jolloin... Tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Tuon alussa mainitsemani Hesarin mielipidekirjoituksen innoittamana aloin todella pohtia sitä, miten homogeeninen/heterogeeninen nykykoulu on? Vaikka yhteiskunnassa  ja oppilaissa näkyvä kielten ja kultturien kirjo ei vielä opehuoneessa suuresti näykään, on opettajien kokemustausta ja tapa tehdä työtä nykyään hyvin moninainen. Myös oppilaiden tarvitsema tuki opiskelussaan on nykyään paljon monimuotoisempi kuin aiemmin ymmärrettiinkään. Suomalaisen koulun yhtenä vahvuutena ja menestyksen kivijalkana on pidetty korkeasti koulutettujen opettajien monessa kohdin maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen suurta autonomiaa. Aloin myös laskeskella sitä, montako erilaista oppikirjaa, sähköistä oppimateriaalia, mobiiliapplikaatiota, laiteympäristöä jne. esim. meillä Havukosken koulussa on käytössä. Nopealla laskemisella pääsin... pääsin... eihän tuon laskeminen ollut edes mahdollistakaan. Lopputulos oli nimttäin se, että oppiaineilla ja opettajilla on käytössään mieletön määrä erilaisia oppimateriaaleja ja teknis-pedagogisia ratkaisuja, minkä lisäksi eri aineiden opetuksessa käytetään paljon erilaisia koulun ulkopuolisia oppimisypäristöjä ja erilaisia kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Osa näistä yritysten ja yhteisöjen tarjoamista konseptikonaisuuksista, materiaaleista ja koulutuksista on toki täyttä scheissea, mutta enimmäkseen on hyvää tarjolla. 

Ajatuskulkuni lopputulos on, että yhtenäiskulttuurin aika on totisesti ohi myös peruskoulussa. Tämän asian todella huomaa myös rehtorin työssä. Moni ajattelee yhä edelleen, että koulun rehtorin tulisi tietää kaikki koulussa tapahtuva. Ikään kuin seisoa kaapin päällä, tuotantolinjan äärellä, ja samanaikaiseti kontrolloida kaikkea ympärillä  tapahtuvaa. Näin ei tapahdu, eikä siis koulun kompleksisuuden vuoksi käytännössä voikaan tapahtua. Myös rekrytointi on (onneksi) muuttunut haasteellisemmaksi, ja samalla myös mielenkiintoisemmaksi. Haussa oleviin opettajan tehtäviin on tyrkyllä aivan tolkuttoman hyviä hakijoita. Hyvin erilaisia hakijoita.

Itse näen asian niin, että on valtavan suuri onni, että suomalainen peruskoulu on nykyään niin monimuotoinen kuin on. Olisihan tämä reksin työkin aika tylsää, jos asiat olisivat liian johdonmukaisesti eteneviä ja ennalta arvattavia.

Enää neljä viikkoa kovaa puristusta, ja sitten koittaa suvivirren aika! Tsemppiä kaikille koulutyötä tekeville kevätlukukauden loppuun saattamiseksi.

Havukosken koulun rehtorikn kuukausikirje huhtikuu 2017

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje huhtikuu 2017

Havukosken koulun kouluvalokuvasopimus on uusittu

Havukosken koulu on tehnyt uuden valokuvaussopimuksen ajalle 2017-2020 Hyvän Työn Konttori –kuvaamon kanssa.

Valokuvaussopimuksista uusittaessa koululla ajateltiin, että haluamme ottaa oppilaat mukaan tekemään päätöstä. Oppilaat ja heidän huoltajansa ovat kuitenkin viime kädessä ne, jotka koulukuvat maksavat.

Päätös uudesta valokuvaussopimuksesta tehtiin siten, että oppilaskunnan hallituksen edustajat kävivät yhdessä koulun rehtorin kanssa kaikki kuvaustarjoukset läpi. Lisäksi oppilaskunnan hallitus tapasi Hyvän Työn Konttorin edustajat viikkokokouksessaan maaliskuun lopulla.

Koulutulokkaiden vanhempainilta ke 17.5.

Arto Martikainen, rehtori        

Havukosken koulu 

twitter: @MartikainenArto

instagram: @martikainenarto

Valmistavan kautta kouluun

Valmistavan kautta kouluun

Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Kaikkien etu on, että maahan erilaisista syistä muuttaneet lapset ja nuoret oppivat mahdollisimman pian suomen kielen, ja ne taidot, joita selviytyminen suomalaisessa yhteiskunnassa, koulussa ja työelämässä edellyttävät. Suunnitelmallisen valmistavan opetuksen avulla nuoren motivaatiota, sitoutumista ja omatoimisuutta voidaan tukea. Parhaimmillaan kotouttamiseen liittyy monia eri toimialoja ja viranomaistahoja.

Tässä kirjoituksessani pohdin ainoastaan peruskouluun yläkouluikäisten valmistavaa opetusta ja sen merkitystä kotoutumisprosessissa. Näkemykseni pohjautuu kokemukseeni rehtorina koulussa, jossa kieli- ja kulttuuriryhmien kirjo näkyy vahvasi koulun arjessa.

Taustaksi on ehkä hyvä kertoa vähän Havukosken koulusta. Meillä oppilaat puhuvat äidinkielenään 23 eri kieltä. Suomi toisena kielenä oppilaiden (S2) määrä on tällä hetkellä reilu neljännes ja pienoisessa nousussa. On hyvä tajuta, että S2-oppilaat kuitenkin ovat kirjava joukko: osa oppilaista on syntynyt Suomessa, ja heidän suomen kielen taitonsa onkin riittävä hyvä opiskelua ajatellen. Osa on kuitenkin hyvin äskettäin Suomeen muuttaneita, ja tarvitsevat siksi vahvaa tukea suomen kielen opiskelussa. Osalla oppilaistamme kotona puhuttava kieli ei tue suomen kielen opiskelua. Näiden oppilaiden kodit eivät muutenkaan ole välttämättä riittävän tietoisia suomalaisesta yhteiskunnasta  ja sen koulujärjestelmästä. Oppilaiden kaveripiirillä on myös merkitystä. Suomenkieliset kaverit koulussa ja harrastuksissa ovat tärkeitä.

Kokemuksia muualta

Vierailin äskettäin Belgiassa rehtorikoulutuksen merkeissä. Eri maiden koulukulttuureihin on aina yhtä kiehtovaa tutustua. Yleensä vaikutelmaksi muodostuu se, että jotain opittavaa meillä suomalaisisilla on, mutta joissain asioissa me teemme asiat paremmin kuin muut. Vierailu Belgiaan jätti minut hämmennyksen valtaan. Olin sanalla sanoen tyrmistynyt flaaminkielisen alueen  koulutusjärjestelmän kehittymättömyydestä maahanmuuttajaoppilaiden opetuksen ja kotouttamisen osalta. Belgian kouluista puhuttaessa on muistettava se, että eri osissa Belgiaa koulujärjestelmät ovat toisistaan poikkeavia.

Belgia on maa, jossa on paikoin hyvin paljon maahanmuuttajia. Oma ennakkokäsitykseni olikin, että maassa olisi juuri tästä syystä vuosien saatossa kyetty kehittämään toimivia rakenteita näiden muualta Euroopasta ja maanosan ulkopuoleltakin maahan muuttaneiden nuorten opiskelun tueksi. Voi kuinka väärässä olinkaan. Maahanmuuttajaoppilaat jäävät ainakin meille esiteltyjen mallien mukaan lähes tyystin ilman tukea. Tarjolla ei juurikaan ole oman äidinkielen opetusta, joka auttaisi myös kohdemaan kielen oppimista, ei omassa koulussa tarjottavia erityisopettajan palveluita oppimisvaikeuksissa, eikä suomalaisen koulun kaltaista oppilashuoltoa. Maahanmuuttajaoppilaiden peruskoulun keskeyttämisprosentti on Belgiassa suuri. Itse asiassa vierailulla syntyi vaikutelma, että paikoin maahanmuuttajataustaisen  nuoren koulupudokkuus vaikutti jopa todennäköisemmältä kuin perusopintojen loppuun saattaminen. 

  

Valmistava opetus - suomalainen HELMI

Valmistava opetus on mielestäni yksi suomalaisen koulujärjestelmän helmiä. Kouluvierailut ja keskustelut flaamilaisten rehtorikollegojen kanssa vahvistivat näkemystäni siitä, että Suomessa ollaan oikealla tiellä. Valmistavan opetuksen malli on idea, joka kelpaisi vientituotteeksi. Suomalaisen koulun tapa järjestää valmistava opetus on laadukas ja tehokas tapa uittaa lapset ja nuoret osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja koulutuspolkua. Belgian vierailuni aikana tämä käsitys vahvistui entisestään. Totta kai myös meikäläisessä valmistavan opetuksen mallissa on omat kehittämistarpeensa ja pullonkaulansa, mutta perusidea maahan muuttaneen nuoren vahvasta tukemisesta on erittäin kannatettava.

Mitä valmistava opetus on käytännössä?

Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu sellaisille oppilaille, jotka ovat muuttaneet juuri Suomeen, eikä heidän kielitaitonsa vielä siten riitä opiskeluun suomen kielellä. Oppilaiden aiempi koulunkäyntihistoria on hyvin kirjava – osalla koulua on käyty hyvin samankaltaisessa ympäristössä kuin meillä, osalla koulunkäynti ei ole lähtömaassa vielä päässyt alkua pidemmälle. Valmistavassa opetuksessa oppilas tutustutetaan suomalaiseen koulunkäyntiin sekä opitaan opiskelemaan suomen kielellä. Opetuksen tärkein tavoite on nimenomaan suomen kielen oppiminen. Valmistava opetus kestää noin vuoden, jonka jälkeen oppilas siirtyy perusopetuksen ryhmään.

Vantaalla valmistavaa opetusta järjestetään sekä ala- että yläkouluissa. Osassa kouluista valmistava opetus järjestetään lähikoulussa tuetusti perusopetuksen ryhmässä (yleensä alakouluja) tai erillisessä valmistavan opetuksen ryhmässä.  Havukosken koulussa valmistavaa opetusta annetaan yläkouluikäisille nuorille yhdessä ryhmässä, jonka oppilaita integroidaan yleensä kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten opetusryhmiin. Integroinneissa valmistavan opetuksen oppilaat saavat kontakteja samanikäisiin suomalaisiin nuoriin, ja oppivat samalla käytännön arjessa tarvittavaa kieltä. Valmistava opetus painottuukin paljolti suomen kielen opiskeluun. Vantaalla oppilaalla on lisäksi mahdollisuus opiskella omaa äidinkieltään.

Yleensä integrointi aloitetaan taito- ja taideaineista, joissa suomenkielen osaamattomuus ei ole niin kriittistä. Oppilas voi osallistua esimerkiksi suomenkieliseen liikunnan, musiikin ja käsityön opetukseen. Tapauskohtaisesti ja oppilaiden vahvuuksia hyödyntäen integrointeja aletaan seuraavaksi tehdä myös muihin oppiaineisiin.

  

Valmistavan suuntana työelämäpainotteisuus

Mahdollisena ja omasta mielestäni toivottavana kehityssuuntana on yläkouluikäisten valmistavan opetuksen ja työelämän yhteistyömahdollisuuksien löytäminen. Tutkimuksissa on tehty havaintoja maahanmuuttajaoppilaiden ns. ”pitkistä reiteistä” koulutuksesta työelämään. Maahanmuuttajien reitit koulutukseen ja työelämään saattavat olla muita nuoria pidempiä, sisältävät usein tyhjäkäyntiä, päällekkäisyyksiä ja joskus myös epätarkoituksenmukaisia opintoja ja räikeimmillään vääriä uravalintoja. Esimerkiksi valmistavan opetuksen jakson ja seuraavien koulutusvaiheiden väliin saattaa syntyä turhaa odottelua. Lisäksi maahanmuuttajia ohjautuu jatko-opintoihin ainakin osittain sen perusteella, mitä koulutusta on tarjolla, ei todellisten koulutustarpeiden tai nuoren oman osaamisen ja kiinnostuksen kannalta tarkoituksenmukaisiin kouluihin. Oman lisänsä tuo mukanaan kulttuuristen ennakko-oletusten ohjaavuus jatko-opiskelupaikkojen ja työelämän valintojen suuntaamisessa.

Meillä Havukosken koulussa pohditaan parhaillaan sitä, miten joustavan perusopetuksen (JOPO) mallista opiskelua voitaisiin tuoda osaksi valmistavaa opetusta. Ensi lukuvuonna pääsemme toivottavasti jo kokeilemaan työelämäkontaktien hyödyntämisestä joidenkin oppilaiden kanssa. Toivomme löytävämme yrityksiä, jotka pystyisivät tarjoamaan valmistavan opetuksen nuorille työpaikkaopiskelujakson, jossa nuori pääsee opiskelemaan käytännön työelämän kielitaitoa, kehittämään aitoja sosiaalisia kontakteja, ja samalla kenties löytämään omien vahvuuksiensa mukaisen jatko-opiskelupolun.

Linkkivinkit:

MTV3 Maahanmuuttajakoululaiset kertovat: koulu on helppoa, kunhan suomenkieli sujuu

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/maahanmuuttajakoululaiset-kertovat-koulu-on-helppoa-kunhan-suomenkieli-sujuu/5270904  

Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi – kipupisteet ja toimenpide-esitykset

http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/79521_okm1.pdf  

Havukosken koulun rehtorin kuukausikirje maaliskuu 2017

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje maaliskuu 2017

Tämän kuukausikirjeen sisältö:

Kännykät koulussa

Syksyllä 2017 Havukosken koulussa aloittavien seiskaluokkalaisten ryhmittely

Arto Martikainen, rehtori        

Havukosken koulu 

Kännykät koulussa

Kännykät ja niiden käyttö ovat luonteva osa peruskoulun yläkouluikäisen nuoren elämää. Kännyköiden mukanaan tuomat sosiaalisen median viestintämahdollisuudet ovat koukuttavia, kuten me aikuisetkin olemme omakohtaisesti havainneet.

Koulussa kännykät ovat kaksipiippuinen juttu. Toisaalta älypuhelimet voivat olla oppimisen välineitä silloin, kun niitä osataan käyttää oikein tiedonhaussa, dokumentoinnissa ja tuotosten jakamisessa. Väärin käytettynä kännykät ovat opiskelurauhaa rikkovia härpäkkeitä, joiden soisi pysyvän piilossa oppituntien aikana. Suurimmalla osalla oppilaista kännykän käytössä ei ole ongelmaa. Pieni, mutta samalla näkyvä joukko kuitenkin haluaisi käyttää kännyköitään kaikkialla, niin välitunneilla kuin myös oppitunneilla.

Koulupäivän aikana oppilas ei välttämättä tarvitse kännykkää. Koulu ei velvoita tuomaan puhelinta kouluun. Kouluun tuotu puhelin on aina oppilaan omalla vastuulla.

Muistutan, että opettajat ja koulun henkilökunta määrittelevät sen, milloin kännyköitä saa käyttää. Mikäli opettaja kieltää kännykän käytön oppitunnillaan, koskee tämä kielto kaikkia.

Me Havukosken koulussa odotamme, että loppukevään ajan henkilökunta voi rauhassa keskittyä opetustyöhön, ja oppilaat voivat keksittyä heille tärkeään opiskeluun.

Pyydämme teitä ottamaan kotona laajemminkin puheeksi huomaavaisen kännykkäetiketin.

Syksyllä 2017 Havukosken koulussa aloittavien seiskaluokkalaisten ryhmittely

Havukosken koulussa aloittaa taas ensi elokuuussa lähes 110 seiskaluokkalaista. Koulumme vakiintuneen tavan mukaan oppilaat jaetaan perusluokkiin seuraavien periaatteiden mukaisesti:

•       Kukaan ei ole aivan täysin vieraassa porukassa (=kaveritoive)

•       Tyttö-poika jakauma

•       Mahdollisimman tasakokoiset luokat

•       Siirtopalavereissa tullut tieto

•       A2-kielivalinta

•       Urhea-oppilaat (Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia

Oppilaat voivat siis esittää kolme kaveritoivetta. Kaveritoiveita voi esittää samalla lomakkeella, jolla oppilas tekee ensi lukuvuoden valinnaiskurssivalinnat. Lomakkeet on jaettu oppilaille kotiin tuotavaksi. Mikäli ette jostain syystä ole nähneet lomaketta, kannattaa kysyä nuorelta. Kadonneen lomakkeen tilalle saa uuden luokanohjaajalta tai opinto-ohjaajalta.

Pyrimme toteuttamaan vähintään yhden kaveritoiveista. Kaveritoiveiden takaraja on pe 31.3.2017.

Tulevan lukuvuoden luokkajako valmistuu viimeistään keskiviikkona 17.5. Tuolloin pidetään myös koulutulokkaiden tutustumispäivä ja illalla klo 18.00 vanhempainilta koulutulokkaiden vanhemmille.

Onko mediakritiikki ja medialukutaito sinun leipälajisi? Minkä arvosanan antaisit itsellesi?

Onko mediakritiikki ja medialukutaito sinun leipälajisi? Minkä arvosanan antaisit itsellesi?

Tällä viikolla on vietetty sanomalehtiviikkoa, ja ensi viikolla on alkamassa valtakunnallinen mediataitoviikko. Nämä kaksi tärkeää teemaviikkoa mielessäni olen seurannut varsin murheellisena viime viikkojen uutisia ja erityisesti meidän aikuisten käytöstä ja kommentointia uutisten tiimoilta. Kykenemmekö antamaan nuorille esimerkkiä kriittisessä lukutaidossa?

Sanomalehtiviikko haastaa pohtimaan omaa mediamaailmaa ja sitä, mihin sisältöihin sinä luotat netissä ja miksi.

Mediataitoviikkoa vietetään teemalla ”Ihmisten internet”, joka kannustaa niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin toimimaan paremman ja yhdenvertaisemman netin puolesta.

http://sanomalehtiopetuksessa.fi/fi/sanomalehtiviikko/

http://www.mediakasvatus.fi/tapahtuma/mediataitoviikko-2017/

Peruskoulun yhtenä tärkeänä tehtävänä on kehittää lasten ja nuorten  uutistenluku- ja mediataitoja. Me peruskoulussa yritämme opettajaa nuoria lukemaan ja tulkitsemaan monipuolisesti eri medioita, tarkastelemaan niitä kriittisesti, ja luomaan useiden eri näkökulmien pohjalta oma mielipide. Uskallan väittää, että peruskoulu tekee tässä asiassa hyvää työtä. Hoidamme oman tonttimme kunnialla.

Miten on aikuisten medialukutaitojen laita?

Tällä viikolla olen taas ihmetyksekseni havainnut, kuinka vaikea tämä medialukutaito on lajina. Luenpa sitten uutisia Euroopasta tai Amerikan mantereelta, kotimaan politiikkaa tai Vantaan koulu-uutisointia, olen toistuvasti tyrmistynyt siitä tasosta, jolla ihmiset uutisia lukevat ja tulkitsevat. Itselleni opetettiin koulussa, että asioista pitää ottaa selvää, ennen kuin kannattaa lähteä huutelemaan toreille ja turuille. Tämä tuntuu nyt unohtuvan, kun on niin helppo osallistua kansalaiskeskusteluun erilaisten some-kanavien kautta. Monista kannanotoista syntyy itselleni vahva myötähäpeä.

Kuntavaalien lähestyminen näkyy myös selvästi: Kotimaanuutisten tulkinnassa ja kommentoinnissa on mukana tarkoitushakuisuutta ja tulevat vaalit silmälläpitäen tehtyjä kärjistyksiä. Vielä nykyäänkin monet tuntuvat ajattelevan, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Tästä olen ainakin minä vahvasti eri mieltä. Kehtaavatko kaikki kommentoijat lukea kommenttejaan vaikkapa viiden vuoden kuluttua tai luetuttaa niitä omilla lapsillaan. Uskallan  epäillä. On hyvä muistaa, että tälle ajalle ominainen piirre on se, että kaikki sanottu ja kirjoitettu jää tarkasti muistiin bittiavaruuteen.

Yritä tässä ilmapiirissä nyt sitten nuorille opettajaa yhteistyötaitoja, toisen ihmisen kunnioitusta, rakentavan vuorovaikutuksen taitoja, medialukutaitoa ynnä muita tärkeitä kansalaistaitoja.

Itse yritän pitää työssäni aina mielessä seuraavan asian: Aika harva asia on todellisuudessa mustavalkoinen. Yritän kuulla erilaisia näkökulmia, selvittää taustoja asioista, ja varoa liiallisia yleistyksiä jotka kuitenkin aika harvoin vastaavat todellisuutta.

Medialukutaidossa – kuten lähes kaikissa muissakin asioissa – uskallan luottaa tuleviin sukupolviin. Niistä vain nyt yksinkertaisesti kasvaa monta kertaa omaa sukupolveani fiksumpia. Hyvä niin!

#nuorissaontulevaisuus #koulu

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje tammikuu 2017

Tämän kuukausikirjeen sisältö:

JOPO-luokan oppilashaku on käynnissä 31.3. saakka

Havukosken koulun kerhot talvella 2017

Peruskorjaus

                                                                                                       

Arto Martikainen

Arto Martikainen, rehtori        

Havukosken koulu  

Kuukausikirje tästä linkistä:

https://drive.google.com/file/d/0Byc99yAWK5yeb2JuZ19hWUd4Mkk/view?usp=sharing