RENTOUTTAVAA KESÄÄ KAIKILLE LASTEN JA NUORTEN KANSSA TYÖSKENTELEVILLE

RENTOUTTAVAA KESÄÄ KAIKILLE LASTEN JA NUORTEN KANSSA TYÖSKENTELEVILLE

Kiitos kaikille päättyneestä lukuvuodesta 2016-2017!

Taas on yksi lukuvuosi on saatu päätökseen. Oppilaat saatiin kesälaitumille jo kohta kolme viikkoa sitten. Osa opettajakunnasta on piipahtanut koululla erilaisia asioita hoitamassa, koulusihteeri yrittänyt pysyä ajatuksenjuoksuni perässä ja kouluisäntä on tehnyt viimeisiä valmisteluja, jotta voimme laittaa koulun ovet säppiin suunnatessamme itsekin kesälomalle. Nyt on aika sulkea oma kone, ja aloittaa kesäloma.

Päättynyt lukuvuosi oli itselläni järjestyksessään jo 22. Perspektiiviä on siis ehtinyt kertyä. Moni asia on muuttunut matkan varrella, ja suurin osa asioista toki positiiviseen toki suuntaan. Yksi asia minua kuitenkin huolettaa kasvavassa määrin: Kuinka lasten ja nuorten kanssa työtä tekevät jaksavat työssään?

Meillä Havukosken koulussa tehtiin kuluvana lukuvuonna työympäristön arviointi- ja opiskeluympäristön arviontikyselyt henkilökunnalle, oppilaille (https://drive.google.com/file/d/0Byc99yAWK5yedXNJQUhXWFlEdm8/view) ja oppilaiden huoltajille (https://drive.google.com/file/d/0Byc99yAWK5yeTW8zSEx2cVVNWk0/view). Niissä nousi esille monia syvällisemmän tarkastelun arvoisia asioita. Nyt ja aiemmin tekemissämme työhyvinvointikyselyissä nousee aina esille vakavia merkkejä siitä, että henkilökunnan jaksaminen on koetuksella. Työkiire, huoli oppilaiden oppimisesta, henkilökohtaiset kehittymispaineet, kiittämättömyyden ja riittämättömyyden tunne jne. Nämä on otettava vakavasti. Työhyvinvointi tulee mielestäni nostaa nykyistä enemmän keskiöön.

Työ peruskoulussa ei ole helppoa. Joku mainitsee heti pitkät lomat, mutta miettikääpä ihan tosissanne sitä arkea, jossa peruskoulun opettaja tekee työtään. Uuden opetussuunnitelman vaatiman osaamisen hankkiminen, digiloikkiminen, oppilashuollollisten töiden määrän jatkuva ja tuntuva kasvu, alituinen kiire, riittämättömyyden tunne, positiivisten kokemusten vähäisyys jne. Lisäksi meistä jokainen tietää (ja toivottavasti myös tunnustaa) myös sen, että aikuisiän kynnyksellä olevien murkkujen kanssa oleminen ei ylipäätään ole maailman helpoin homma. Uskallanpa väittää, että suurin osa teistä lukijoista on tuskaillut tämän asian kanssa.

Jokainen tarvitsee työssään positiivisia, voimaannuttavia kokemuksia. Itse yritän muistaa tämän, ja jakaa kiitosta aina tilaisuuden tullen. Jälleen päättynyttä vuotta taakse päin peilaten, huomaan kuitenkin, että kiitosta olisi voinut jakaa enemmänkin. Kiittämisen aiheita varmasti oli. Miksi en osannut jakaa kiitosta sillä hetkellä, kun sen paikka olisi ollut?

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin tunnustaa, että myöskään koulun johto ei työssään juurikaan saa kiitosta. Hieman kärjistäen voisi todeta seuraavaa: Hyvin sujuvat asiat ovat itsestäänselvyyksiä, mutta haasteiden ratkaisemattomuus on rehtorin ja/tai koulu johtoryhmän vika. ”Miksei ne tällekään asialle tee mitään?” Rehtori jää kouluyhteisössä usein ulkopuoliseksi hallintovirkamieheksi, jonka tehtäväksi jää kaiken kuonan vastaanottaminen ja sen perkaaminen. Luokkatyöskentelyn hyvä vire, positiivinen, onnistumisia sisältävä ja yhteisöllistä hyvinvointia lisäävä arki jää rehtorille usein valitettavan vieraaksi.

Mistä siis ne kaikkien tarvitsemat positiiviset ”kiksit”? Kulunut vuosi oli mielenkiintoinen monella tavalla. Omaa tekemisen draivia lisäsi tieto siitä, että Havukosken koulu tullaan peruskorjaamaan lukuvuoden 2018-2019 aikana. Eikä nyt puhuta pelkästä teknisestä perusparannuksesta, vaan myös toiminnallisten muutosten hakemisesta koulurakennuksen tiloja uudella tavalla tarkastelemalla ja rakentamalla. Tulevat vuodet tulevat olemaan ammatillisesti mielenkiintoisia ja haastavia, minkä huomaan lisänneen työmotivaatiotani selvästi. Odotan innolla seuraavaa lukuvuotta.

Olen parin viikon aikana pohtinut sitä, mikä on päällimmäisin ja vahvin muisto lukuvuodesta. Huomaan, että kaikesta hienosta lukuvuoden aikana tapahtuneesta huolimatta ajatukseni palaavat toistuvasti syyslukukauden lopulla tapahtuneeseen koulumme entisen oppilaan kohtaamiseen. Useamman vuoden takainen oppilas tuli tuolloin juttusilleni, pyytäen anteeksi sitä, että oli antanut minulle tappouhkauksen silloin peruskouluaikanaan. Kyseistä asiaa käsiteltiin tuolloin isolla koneistolla, kuten asiaan kuuluu. Poliisikin oli mukana kuvioissa. Arvostan erittäin suuresti sitä, että nyt jo aikuisikään kasvaneella nuorella oli sisua tulla keskustelemaan asiasta henkilökohtaisesti. Respect!

Kävimme mukavan keskustelun kyseisen nuoren nykytilanteesta ja tulevaisuudensuunnitelmista sekä kouluttautumissuunnitelmista. Toivotin hänelle vilpittömästi onnea tulevan elämään. Keskustelun jälkeen olin itse asiassa aika täpinöissäni. Taisin muutamalle ensimmäisenä vastaan tulleelle työkaverille mainitakin asiasta. Ei tässä siis ihan turhaa työtä tehdä. Jumankauta kun tämä on hienoa työtä!

Sinä lasten ja nuorten kanssa työtä tekevä

Työssäsi näet monenlaista: Lasten ja nuorten laiminlyöntiä ja kaltoin kohtelua, vanhempien välinpitämättömyyttä lapsen hyvinvoinnista, valtaisaa itsekkyyttä, voimattomuutta teinikapinan edessä, kyvyttömyyttä asettaa nuorelle rajoja, vanhempien masennuksen oireita, masennuksen suoran vaikutuksen lapsensa elämään, perheiden vähävaraisuutta, päihteidenkäyttöä ja muuta vanhempien voimattomuutta. Oppilaat aika harvoin muistavat myöskään kiittää sinua vaivannäöstäsi, tuntien suunnittelusta ja läsnäolostasi. Olet opettajana (oppilaiden mielestä) usein enemmän häiritsemässä oppilaiden kouluviihtyvyyttä kuin tukemassa sitä.  Lisäksi arkeesi kuuluvat rasismi eri muodoissaan, sovinismi, epärealistiset odotukset jatko-opinnoista jne.

Lasten ja nuorten kanssa työtä tekevänä koet usein voimattomuuden tunteen. Tiedät yksittäisen nuoren taustalla olevat ongelmat, mutta sinulla ei välttämättä ole suoria mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan. Yrität vain löytää jonkinlaisen välittömään arkeen helpottavasti vaikuttavan tavan toimia, vaikka tiedätkin, ettei se ratkaise monimutkaista ongelmavyyhtiä.

Huomaathan kuitenkin, että näet myös onnistumisia, oppimista ja vilpitöntä valoa, jota oppiva nuori jakaa ympäristöönsä. Koet hillitöntä nuorten tulevaisuuden toivojen kasvuun ja kehitykseen liittyvää riemukasta valoa. Saat olla mukana kokemassa tuhansien lasten ja nuorten kasvutarinaa iloiten useista pienistä ja suurista onnistumisista. Olet siis myös jossain mielessä etuoikeutettu.

Toivon sinulle jaksamista. Teet mittaamattoman arvokasta työtä päiväkodissa, koulussa, harrastus- ja vapaa-ajantoiminnassa ja erilaisissa muissa lasten ja nuorten elämää koskettavissa tehtävissä.

Saatat olla palkkatyössä toimiva tai vapaaehtoispohjalta lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen ponnistelevat. Teitä kaikkia tarvitaan.

Kiitos sinulle!

Valitettavan harvoin saa kiitosta tekemästäsi työstä. Jonkinlainen outo (suomalainen) perusajatus on nimittäin se, että onnistumisista ei muisteta kiittää, mutta pienet puutteet osataan kyllä osoittaa välittömästi.

Leipänsä voisi hankkia helpommallakin. Teet tärkeää työtä. Puolustusvoimien vuosikymmenen vaihteen rekrytointi-slogania lainatakseni: Teet työtä, jolla on merkitystä. Toivottavasti osaat löytää arjessasi ne työhösi liittyvät positiiviset asiat.

Tulevaisuus on nuorissa. Jokainen tähänastinen sukupolvi on ollut vanhempiaan fiksumpi, tietävämpi ja kykenevämpi. Tähän uskoen ja luottaen haluan toivottaa kaikille menestyksekästä tulevaisuuttaa.

Nyt on aika lomailla. Rentoutua ja ladata akkuja.

Jaksamista ensi lukuvuoteen. Teet tärkeää työtä, kiitos siitä!

Arto Martikainen

rehtori

Havukosken koulu

#opehommat #lapset #kasvatus

Kouluvuoden jännittävin päivä - yhteishaun tulokset tulivat

Kouluvuoden jännittävin päivä - yhteishaun tulokset tulivat

Tämä viikko oli taas yksi peruskouluvuoden tärkeimmistä viikoista. Eilen torstaina 15.6. nimittäin julkistettiin tämän vuoden yhteishaun tulokset. Yhteishaun tulosten julkistamispäivä on jännittävä päivä. Huomaan, että vyötärölle kertyvät vuodetkaan eivät poista sitä kivasti kihelmöivää jännitystä, joka kuplii aina ennen kuin kuulen opinto-ohjaajalta oman koulumme oppilaiden sijoittumisesta jatko-opintoihin.

Yhteishaun voi ajatella koko peruskoulun aikaisen puurtamisen palkintona. Joku iloitsee, joku joutuu pettymään. Joku pystyi loppupuristukseen ysiluokalla, joku toinen taas alisuoritti. Onnistumisissa on mukava myötäelää, epäonnistumiset tekevät itsellekin aina yhtä kipeää. Iloitsen tänäkin vuona siitä, että Havukosken koulun oppilaista valtaosa pääsi haluamiinsa kouluihin. Osalla natsasi ykkösvalinta, toisilla kakkosvaihtoehto.

Suomen peruskouluissa on ammattitaitoinen opinto-ohjaus. Omassa koulussanikin opinto-ohjaaja yhdessä luokanohjaajien, aineen- ja erityisopettajien kanssa on tehnyt hiki hatussa töitä oppilaiden vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden selvittämiseksi. Joillain on jo seiskaluokalle tultaessa selvää, mihin he ”isona” ryhtyvät, suurella osalla taas ei ole minkäänlaista ajatusta tulevasta. Tukea tarvitsevia oppilaita on tuettu opinnoissa monin eri tavoin. Yleensä lopputulos on hyvä. Käytännössä peruskoulun päättötodistuksen saa 100% oppilaistamme.

Peruskoulun yläluokkien aikana opintoihin kuuluu TET-jaksoja (työelämään tutustuminen). Nämä lyhyet työhön tutustumiset yhdessä erilaisiin koulutus- ja ammattialoihin tutustumisten kanssa auttavat nuoria tekemään todennäköisesti siihenastisen elämänsä suurinta päätöstä, jatko-opiskelupaikan valintaa.

Kiitos kuuluu tietenkin opinto-ohjaajalle ja henkilökunnalle. Erityisesti kiitos kuuluu kuitenkin oppilaille itselleen, jotka ovat jaksaneet puurtaa oman tulevaisuutensa eteen. Kiitos myös vanhemmille. Osa oppialista tarvitsee vanhempiensa tuke. Onneksi sitä on yleensä saatavilla.

Lapset oppivat vanhemmiltaan arvoja, asenteita ja käyttäytymismalleja

Samalla kun voin iloita suurimman osan puolesta, tulee kuitenkin ajatuksiin myös se pieni joukko suomalaisia nuoria, jotka eivät pääse jatko-opintoihin. Huolestuttavaa on erityisesti se, että osalle peruskoulun päättävistä nuorista jatko-opiskelu tai sijoittuminen työelämään ja paikan löytäminen  yhteiskunnassa ei ole merkityksellistä. Vastaukseksi saattaa tulla ”aivan sama”. Tätä ei voi hyväksyä, sillä ilman minkäänlaista koulutusta ei ole juurikaan töitäkään tarjolla.

Tähän teemaan liittyen luin tällä viikolla erinomaisen artikkelin ”Vanhempien huono-osaisuus voi katkaista lapsen koulupolun”. Turun Yliopiston erikoistutkija, dosentti Johanna Kallio pohtii siinä monipuolisesti sitä, miksi jotkut eivät pääse opinnoissa eteenpäin seuraavalle portaalle. Hän nostaa keskiöön lapsuuden kasvuympäristön tulevaisuuden koulupolun viitoittajana.  

Artikkeli löytyy Uutistamosta os. https://www.uutistamo.fi/vanhempien-huono-osaisuus-voi-katkaista-lapsen-koulutuspolun/

Kannattaa ehdottomasti lukea.

Havukosken koulun rehtorin kuukausikirje toukokuu 2017

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje toukokuu 2017

Koulun peruskorjaus ja väistötilat

Havukosken koulun peruskorjaus toteutetaan lukuvuoden 2018-2019 aikana.

Koulussa tehdään iso peruskorjaus, jossa tullaan toteuttamaan erilaisten teknisten osakorjausten lisäksi myös laajoja uuden opetussuunnitelman ja oppimisympäristön tarvitsemia tilamuutoksia. Sähkö-, teknisten turva- ja automaatiojärjestelmien sekä valaistuksen osalta peruskorjaus on mittava. Rakennuksen ulkoikkunat uusitaan ja pihan turvallisuutta parannetaan pysäköinnin siirtämisellä kokonaisuudessaan yläpihan puolelle. Opetustilojen tilamuutosten myötä koulurakennus vastaa paremmin uuden opetussuunnitelman vaatimuksia, ja mahdollistaa aiempaa paremmin vuorovaikutuksen ja yhteistyön eri opetusryhmien välillä sekä mahdollistaa erilaiset pedagogiset ratkaisut.

Teknisesti rakennus on kohtalaisessa kunnossa, mutta toimii esim. ilmanvaihdon osalta vain yhden ilmanvaihtokoneen varassa. Ilmanvaihto tullaan jakamaan kolmeen erilliseen alueeseen, joita jokaista palvelee erillinen ilmanvaihtokone.

Koulussa on ollut sisäilmaongelmia, joita on korjattu rakenteellisten tiivistystöiden avulla vuosina 2014-2016. Keväällä 2014 koulu oli kevätlukukauden ajan suljettuna korjausten vuoksi.

Havukosken koulun opetus siirtyy lukuvuodeksi 2018-2019 Tikkurilan keskustaan, osoitteeseen Lummetie 2. Tilat sijaitsevat Tikkurilan kirjaston välittömässä läheisyydessä. Jos koulumatkan pituudeksi muodostuu yli 5 kilometriä, oppilas on oikeutettu koululaismatkalippuun. Kyseisissä tiloissa on aikaisemmin toiminut Metropolia ammattikorkeakoulu. 

Opetusjärjestelyistä lukuvuonna 2018-2019 tullaan tiedottamaan ensi lukuvuoden aikana. Väistötiloissa vietettävän lukuvuoden opetusjärjestelyjen suunnittelussa tullaan kuulemaan myös oppilaita.

Kaarinan ja Kimmon viimeinen lukuvuosi

Kaksi koulumme pitkäaikaista opettajaa, Kaarina Kauppinen ja Kimmo Pekkanen, jättävät Havukosken koulun nyt päättyvän lukuvuoden jälkeen.Kaarina jää pitkän opettajauran jälkeen ansaitulle eläkkeelle, Kimmo siirtyy jatkamaan opetustyötä toiseen kouluun.

Koulun henkilökunta ja oppilaat kiittävät lämpimästi Kaarinaa ja Kimmoa  vuosista Havukosken koulussa.

Uusi lukuvuosi alkaa to 10.8. klo 9.00.

Uusi lukuvuosi aloitetaan to 10.8. klo 9.00 luokanohjaajan luokasta. Kuudensien ja seitsemänsien luokkien päivä alkaa auditoriotilaisuudella.

Lauantaityöpäivä ja Havukosken koulun 30-vuotisjuhla

Merkitsethän kalenteriisi la 26.8.! Tuolloin Haviksella vietetään koulun 30-vuotisjuhlia. Koulupäivän ohjelma valmistuu elokuun alussa.

Rehtorin kiitos

Kiitos teille kaikille tästä päättyvästä lukuvuodesta. On ollut miellyttävää työskennellä kanssanne koulun arjessa ilonaiheiden ja haasteiden parissa.

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille!

Arto Martikainen

rehtori Havukosken koulu 

artomartikainen.blogspot.fi

https://havukoskenkoulu.wordpress.com/

twitter: @MartikainenArto

instagram: @martikainenarto

Tiedote 11.5.2017

Havukosken koulun remontti alkaa kesällä 2018

Havukosken koulun peruskorjauksen remonttisuunnitelma on teknisen lautakunnan ja opetuslautakunnan käsittelyssä ensi viikolla. Suunnitelman mukaan koulutiloille esitetään teknistä osakorjausta sekä laajoja uuden opetussuunnitelman ja oppimisympäristön tarvitsemia tilamuutoksia.

Teknisesti rakennus on kohtalaisessa kunnossa, mutta toimii esim. ilmanvaihdon osalta vain yhden ilmanvaihtokoneen varassa. Ilmanvaihto esitetään jaettavaksi kolmeen alueeseen, joita jokaista palvelee erillinen ilmanvaihtokone.

Rakennuksessa on ollut sisäilmaongelmia, joita on korjattu rakenteellisten tiivistystöiden avulla vuosina 2014-2016. Koulun keittiö on valmistuskeittiö, jossa valmistetaan n. 800 ruoka-annosta päivittäin, mutta keittiötilat ovat ahtaat eivätkä toiminnallisesti vastaa nykypäivän vaatimuksia.

Koulurakennuksen keskellä on 300 hengen auditorio, jota koulu voi hyödyntää opetustyössä vähän. Hankesuunnitelmassa esitetään auditorion näyttämön muuttamista ruokasaliksi, koska nykyinen ruokasali on tilamitoitukseltaan riittämätön. Näin hyväkuntoinen auditoriotila voidaan säästää, mutta isoa näyttämötilaa voidaan hyödyntää tehokkaammin. Opetustilojen tilamuutosten myötä koulurakennus vastaa paremmin uuden opetussuunnitelman vaatimuksia, ja mahdollistaa aiempaa paremmin vuorovaikutuksen ja yhteistyön eri opetusryhmien välillä sekä mahdollistaa erilaiset pedagogiset ratkaisut.

Sähkö-, teknisten turva- ja automaatiojärjestelmien sekä valaistuksen osalta peruskorjaus on mittava. Rakennuksen ulkoikkunat uusitaan ja pihan turvallisuutta parannetaan pysäköinnin siirtämisellä kokonaisuudessaan yläpihan puolelle.

Koko Havukosken koulun opetus siirtyy lukuvuodeksi 2018-2019 Tikkurilan keskustaan, osoitteeseen Lummetie 2. Vuokrasopimus on teknisen lautakunnan käsittelyssä ensi viikolla. Tilat sijaitsevat Tikkurilan kirjaston välittömässä läheisyydessä. Jos koulumatkan pituudeksi muodostuu yli 5 kilometriä, oppilas on oikeutettu koululaismatkalippuun. Kyseisissä tiloissa on aikaisemmin toiminut Metropolia ammattikorkeakoulu. 

Opetusjärjestelyistä lukuvuonna 2018-2019 tullaan tiedottamaan myöhemmin ensi lukuvuoden aikana. Väistötiloissa vietettävän lukuvuoden opetusjärjestelyjen suunnittelussa tullaan kuulemaan myös oppilaita ja heidän huoltajiaan.

Yhteistyöterveisin,

Arto Martikainen

Havukosken koulun rehtori

050 3146307

Yhtenäiskulttuurin aika on ohi - koulussakin 

Luin aamulla mielipidekirjoituksen (HS 7.5.2017), jossa kriritisoitiin sitä, että älypuhelimien sovelluksia on jo liikaa. Joo, näin varmaan on. Jäin pohtimaan asiaa. Mielipidekirjoituksessa oli kyllä vahva pointtinsa, jonka myös minä allekirjoitan.

Lukuiset ja laadultaan erilaiset sovellukset ovat varmasti haaste osalle ihmisistä. Monille käyttäjäryhmille pitäisi yhä edelleen kehittää helppokäyttöisempiä palveluita, enkä nyt puhu vain lapsista tai ikäihmisistä. Kyllä meillä keski-ikäisilläkin on omat hasteemme tässä nykyisessä digimaailmassa.

Mielipidekirjoituksen luettuani huomasin jostain syystä pohtivani suomalaista koulukulttuuria ja erityisesti peruskoulun yhtenäiskulttuuria. Oli nimittäin aika, jolloin opettajien koulutustausta oli varsin homogeeninen. Lähes kaikki kouluun töihin hakeutuneet opettajat olivat kouluttautuneet saman kaavan mukaan jossakin Suomen yliopistoista. Ei juurikaan löytynyt ulkomailla vaihto-oppilasvuottaan viettäneitä tai muusta syystä ulkomailla opiskelleita (siis muualla kuin USA:ssa vaihto-oppilasvuotensa viettäneitä).  Oli aika, jolloin opettajien työhistoria oli hyvin homogeeninen. Ensin lyhyitä sijaisuuksia kouluissa, sitten asettuminen johonkin määräaikaiseen sijaisuuteen, ja sitä kautta sitten kiinni viransyrjään. Oli myös aika, jolloin suurten oppikirjakustantajien hyvämaineiset oppikirjat olivat monelle opettajalle lähes yhtä kuin opetussuunnitelma. Oli aika, jolloin... Tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Tuon alussa mainitsemani Hesarin mielipidekirjoituksen innoittamana aloin todella pohtia sitä, miten homogeeninen/heterogeeninen nykykoulu on? Vaikka yhteiskunnassa  ja oppilaissa näkyvä kielten ja kultturien kirjo ei vielä opehuoneessa suuresti näykään, on opettajien kokemustausta ja tapa tehdä työtä nykyään hyvin moninainen. Myös oppilaiden tarvitsema tuki opiskelussaan on nykyään paljon monimuotoisempi kuin aiemmin ymmärrettiinkään. Suomalaisen koulun yhtenä vahvuutena ja menestyksen kivijalkana on pidetty korkeasti koulutettujen opettajien monessa kohdin maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen suurta autonomiaa. Aloin myös laskeskella sitä, montako erilaista oppikirjaa, sähköistä oppimateriaalia, mobiiliapplikaatiota, laiteympäristöä jne. esim. meillä Havukosken koulussa on käytössä. Nopealla laskemisella pääsin... pääsin... eihän tuon laskeminen ollut edes mahdollistakaan. Lopputulos oli nimttäin se, että oppiaineilla ja opettajilla on käytössään mieletön määrä erilaisia oppimateriaaleja ja teknis-pedagogisia ratkaisuja, minkä lisäksi eri aineiden opetuksessa käytetään paljon erilaisia koulun ulkopuolisia oppimisypäristöjä ja erilaisia kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Osa näistä yritysten ja yhteisöjen tarjoamista konseptikonaisuuksista, materiaaleista ja koulutuksista on toki täyttä scheissea, mutta enimmäkseen on hyvää tarjolla. 

Ajatuskulkuni lopputulos on, että yhtenäiskulttuurin aika on totisesti ohi myös peruskoulussa. Tämän asian todella huomaa myös rehtorin työssä. Moni ajattelee yhä edelleen, että koulun rehtorin tulisi tietää kaikki koulussa tapahtuva. Ikään kuin seisoa kaapin päällä, tuotantolinjan äärellä, ja samanaikaiseti kontrolloida kaikkea ympärillä  tapahtuvaa. Näin ei tapahdu, eikä siis koulun kompleksisuuden vuoksi käytännössä voikaan tapahtua. Myös rekrytointi on (onneksi) muuttunut haasteellisemmaksi, ja samalla myös mielenkiintoisemmaksi. Haussa oleviin opettajan tehtäviin on tyrkyllä aivan tolkuttoman hyviä hakijoita. Hyvin erilaisia hakijoita.

Itse näen asian niin, että on valtavan suuri onni, että suomalainen peruskoulu on nykyään niin monimuotoinen kuin on. Olisihan tämä reksin työkin aika tylsää, jos asiat olisivat liian johdonmukaisesti eteneviä ja ennalta arvattavia.

Enää neljä viikkoa kovaa puristusta, ja sitten koittaa suvivirren aika! Tsemppiä kaikille koulutyötä tekeville kevätlukukauden loppuun saattamiseksi.

Havukosken koulun rehtorikn kuukausikirje huhtikuu 2017

HAVUKOSKEN KOULU

Rehtorin kuukausikirje huhtikuu 2017

Havukosken koulun kouluvalokuvasopimus on uusittu

Havukosken koulu on tehnyt uuden valokuvaussopimuksen ajalle 2017-2020 Hyvän Työn Konttori –kuvaamon kanssa.

Valokuvaussopimuksista uusittaessa koululla ajateltiin, että haluamme ottaa oppilaat mukaan tekemään päätöstä. Oppilaat ja heidän huoltajansa ovat kuitenkin viime kädessä ne, jotka koulukuvat maksavat.

Päätös uudesta valokuvaussopimuksesta tehtiin siten, että oppilaskunnan hallituksen edustajat kävivät yhdessä koulun rehtorin kanssa kaikki kuvaustarjoukset läpi. Lisäksi oppilaskunnan hallitus tapasi Hyvän Työn Konttorin edustajat viikkokokouksessaan maaliskuun lopulla.

Koulutulokkaiden vanhempainilta ke 17.5.

Arto Martikainen, rehtori        

Havukosken koulu 

twitter: @MartikainenArto

instagram: @martikainenarto

Valmistavan kautta kouluun

Valmistavan kautta kouluun

Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Kaikkien etu on, että maahan erilaisista syistä muuttaneet lapset ja nuoret oppivat mahdollisimman pian suomen kielen, ja ne taidot, joita selviytyminen suomalaisessa yhteiskunnassa, koulussa ja työelämässä edellyttävät. Suunnitelmallisen valmistavan opetuksen avulla nuoren motivaatiota, sitoutumista ja omatoimisuutta voidaan tukea. Parhaimmillaan kotouttamiseen liittyy monia eri toimialoja ja viranomaistahoja.

Tässä kirjoituksessani pohdin ainoastaan peruskouluun yläkouluikäisten valmistavaa opetusta ja sen merkitystä kotoutumisprosessissa. Näkemykseni pohjautuu kokemukseeni rehtorina koulussa, jossa kieli- ja kulttuuriryhmien kirjo näkyy vahvasi koulun arjessa.

Taustaksi on ehkä hyvä kertoa vähän Havukosken koulusta. Meillä oppilaat puhuvat äidinkielenään 23 eri kieltä. Suomi toisena kielenä oppilaiden (S2) määrä on tällä hetkellä reilu neljännes ja pienoisessa nousussa. On hyvä tajuta, että S2-oppilaat kuitenkin ovat kirjava joukko: osa oppilaista on syntynyt Suomessa, ja heidän suomen kielen taitonsa onkin riittävä hyvä opiskelua ajatellen. Osa on kuitenkin hyvin äskettäin Suomeen muuttaneita, ja tarvitsevat siksi vahvaa tukea suomen kielen opiskelussa. Osalla oppilaistamme kotona puhuttava kieli ei tue suomen kielen opiskelua. Näiden oppilaiden kodit eivät muutenkaan ole välttämättä riittävän tietoisia suomalaisesta yhteiskunnasta  ja sen koulujärjestelmästä. Oppilaiden kaveripiirillä on myös merkitystä. Suomenkieliset kaverit koulussa ja harrastuksissa ovat tärkeitä.

Kokemuksia muualta

Vierailin äskettäin Belgiassa rehtorikoulutuksen merkeissä. Eri maiden koulukulttuureihin on aina yhtä kiehtovaa tutustua. Yleensä vaikutelmaksi muodostuu se, että jotain opittavaa meillä suomalaisisilla on, mutta joissain asioissa me teemme asiat paremmin kuin muut. Vierailu Belgiaan jätti minut hämmennyksen valtaan. Olin sanalla sanoen tyrmistynyt flaaminkielisen alueen  koulutusjärjestelmän kehittymättömyydestä maahanmuuttajaoppilaiden opetuksen ja kotouttamisen osalta. Belgian kouluista puhuttaessa on muistettava se, että eri osissa Belgiaa koulujärjestelmät ovat toisistaan poikkeavia.

Belgia on maa, jossa on paikoin hyvin paljon maahanmuuttajia. Oma ennakkokäsitykseni olikin, että maassa olisi juuri tästä syystä vuosien saatossa kyetty kehittämään toimivia rakenteita näiden muualta Euroopasta ja maanosan ulkopuoleltakin maahan muuttaneiden nuorten opiskelun tueksi. Voi kuinka väärässä olinkaan. Maahanmuuttajaoppilaat jäävät ainakin meille esiteltyjen mallien mukaan lähes tyystin ilman tukea. Tarjolla ei juurikaan ole oman äidinkielen opetusta, joka auttaisi myös kohdemaan kielen oppimista, ei omassa koulussa tarjottavia erityisopettajan palveluita oppimisvaikeuksissa, eikä suomalaisen koulun kaltaista oppilashuoltoa. Maahanmuuttajaoppilaiden peruskoulun keskeyttämisprosentti on Belgiassa suuri. Itse asiassa vierailulla syntyi vaikutelma, että paikoin maahanmuuttajataustaisen  nuoren koulupudokkuus vaikutti jopa todennäköisemmältä kuin perusopintojen loppuun saattaminen. 

  

Valmistava opetus - suomalainen HELMI

Valmistava opetus on mielestäni yksi suomalaisen koulujärjestelmän helmiä. Kouluvierailut ja keskustelut flaamilaisten rehtorikollegojen kanssa vahvistivat näkemystäni siitä, että Suomessa ollaan oikealla tiellä. Valmistavan opetuksen malli on idea, joka kelpaisi vientituotteeksi. Suomalaisen koulun tapa järjestää valmistava opetus on laadukas ja tehokas tapa uittaa lapset ja nuoret osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja koulutuspolkua. Belgian vierailuni aikana tämä käsitys vahvistui entisestään. Totta kai myös meikäläisessä valmistavan opetuksen mallissa on omat kehittämistarpeensa ja pullonkaulansa, mutta perusidea maahan muuttaneen nuoren vahvasta tukemisesta on erittäin kannatettava.

Mitä valmistava opetus on käytännössä?

Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu sellaisille oppilaille, jotka ovat muuttaneet juuri Suomeen, eikä heidän kielitaitonsa vielä siten riitä opiskeluun suomen kielellä. Oppilaiden aiempi koulunkäyntihistoria on hyvin kirjava – osalla koulua on käyty hyvin samankaltaisessa ympäristössä kuin meillä, osalla koulunkäynti ei ole lähtömaassa vielä päässyt alkua pidemmälle. Valmistavassa opetuksessa oppilas tutustutetaan suomalaiseen koulunkäyntiin sekä opitaan opiskelemaan suomen kielellä. Opetuksen tärkein tavoite on nimenomaan suomen kielen oppiminen. Valmistava opetus kestää noin vuoden, jonka jälkeen oppilas siirtyy perusopetuksen ryhmään.

Vantaalla valmistavaa opetusta järjestetään sekä ala- että yläkouluissa. Osassa kouluista valmistava opetus järjestetään lähikoulussa tuetusti perusopetuksen ryhmässä (yleensä alakouluja) tai erillisessä valmistavan opetuksen ryhmässä.  Havukosken koulussa valmistavaa opetusta annetaan yläkouluikäisille nuorille yhdessä ryhmässä, jonka oppilaita integroidaan yleensä kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten opetusryhmiin. Integroinneissa valmistavan opetuksen oppilaat saavat kontakteja samanikäisiin suomalaisiin nuoriin, ja oppivat samalla käytännön arjessa tarvittavaa kieltä. Valmistava opetus painottuukin paljolti suomen kielen opiskeluun. Vantaalla oppilaalla on lisäksi mahdollisuus opiskella omaa äidinkieltään.

Yleensä integrointi aloitetaan taito- ja taideaineista, joissa suomenkielen osaamattomuus ei ole niin kriittistä. Oppilas voi osallistua esimerkiksi suomenkieliseen liikunnan, musiikin ja käsityön opetukseen. Tapauskohtaisesti ja oppilaiden vahvuuksia hyödyntäen integrointeja aletaan seuraavaksi tehdä myös muihin oppiaineisiin.

  

Valmistavan suuntana työelämäpainotteisuus

Mahdollisena ja omasta mielestäni toivottavana kehityssuuntana on yläkouluikäisten valmistavan opetuksen ja työelämän yhteistyömahdollisuuksien löytäminen. Tutkimuksissa on tehty havaintoja maahanmuuttajaoppilaiden ns. ”pitkistä reiteistä” koulutuksesta työelämään. Maahanmuuttajien reitit koulutukseen ja työelämään saattavat olla muita nuoria pidempiä, sisältävät usein tyhjäkäyntiä, päällekkäisyyksiä ja joskus myös epätarkoituksenmukaisia opintoja ja räikeimmillään vääriä uravalintoja. Esimerkiksi valmistavan opetuksen jakson ja seuraavien koulutusvaiheiden väliin saattaa syntyä turhaa odottelua. Lisäksi maahanmuuttajia ohjautuu jatko-opintoihin ainakin osittain sen perusteella, mitä koulutusta on tarjolla, ei todellisten koulutustarpeiden tai nuoren oman osaamisen ja kiinnostuksen kannalta tarkoituksenmukaisiin kouluihin. Oman lisänsä tuo mukanaan kulttuuristen ennakko-oletusten ohjaavuus jatko-opiskelupaikkojen ja työelämän valintojen suuntaamisessa.

Meillä Havukosken koulussa pohditaan parhaillaan sitä, miten joustavan perusopetuksen (JOPO) mallista opiskelua voitaisiin tuoda osaksi valmistavaa opetusta. Ensi lukuvuonna pääsemme toivottavasti jo kokeilemaan työelämäkontaktien hyödyntämisestä joidenkin oppilaiden kanssa. Toivomme löytävämme yrityksiä, jotka pystyisivät tarjoamaan valmistavan opetuksen nuorille työpaikkaopiskelujakson, jossa nuori pääsee opiskelemaan käytännön työelämän kielitaitoa, kehittämään aitoja sosiaalisia kontakteja, ja samalla kenties löytämään omien vahvuuksiensa mukaisen jatko-opiskelupolun.

Linkkivinkit:

MTV3 Maahanmuuttajakoululaiset kertovat: koulu on helppoa, kunhan suomenkieli sujuu

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/maahanmuuttajakoululaiset-kertovat-koulu-on-helppoa-kunhan-suomenkieli-sujuu/5270904  

Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi – kipupisteet ja toimenpide-esitykset

http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/79521_okm1.pdf